Istumme nuoren kanssa autossa, oppilaitoksen pihalla. Nuoren olisi tarkoitus aloittaa tänään uudessa koulussa opintonsa. Olen tietoinen, että nuorta pelottaa tilanne. Aikaisemmin hän on joutunut koulukiusatuksi yläasteella, ja sen jälkeen myös naapurikunnan ammattioppilaitoksessa. Uusi alku ei ollutkaan uusi alku, sillä kiusaajat seurasivat mukana uuteen kouluun. Opinnot jäivät kesken ensimmäisenä vuonna. Ymmärrän häntä hyvin.
Pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelmassa keskeisenä tavoitteena on, että koulutus ja osaamistaso
nousevat kaikilla koulutusasteilla, oppimiserot kaventuvat ja koulutuksellinen tasa-arvo lisääntyy.
Hallitusohjelmassa on linjattu, että jokainen peruskoulun päättävä suorittaa toisen asteen koulutuksen.
Näin ollen oppivelvollisuuden laajentamisessa on tarkoitus korottaa oppivelvollisuusikä 18 ikävuoteen.
Tavoitteena on kehittää toisen asteen valmistavia koulutuksia ja nivelvaiheen ohjausta. Oppivelvollisuuden
laajentaminen edellyttää linjauksen mukaan toisen asteen maksuttomuutta.
Yksinäisyys ilmiönä on etsivässä nuorisotyössä valitettavasti hyvinkin tuttu. Toimin itse etsivänä nuorisotyöntekijänä Helsingin NMKY:ssä ja omissa arkihavainnoissa sekä keskusteluissa kollegoiden kanssa yksinäisyys näyttelee isoa roolia nuorten tilanteissa. Jos ei ole ketään kaveria, jolta pyytää apua tai ketään kenen kanssa jakaa vastoinkäymisiä, on vaikea ponnistaa eteenpäin.
On joulukuu ja Rovaniemellä on sentään lunta maassa, toisin kuin Oulun eteläpuolisella Suomella. Lumi ja kauppojen jouluvalot valaisevat maisemaa, mutta eivät apeaa etsivän nuorisotyöntekijän mieltä. Toiset odottavat joulua, etsivä nuorisotyöntekijä vastausta nuorelta. Pian saapuu yksiselitteisen lyhyt viesti, jossa itsetuhoisuuteen apua kaivannut nuori kertoo, että hänet käännytettiin päivystyksestä kotiin. Samaan aikaan kaupan radiosta soi: ”Se ajatukset joulun tuntuun virittymään saa”. Mutta kun ei saa. Tunnelma on epätodellinen.