Lausunto SiV ja TrV: Nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen

Tutkimuksessa tarkastellaan syrjäytymisen ehkäisyn palvelujärjestelmän nykytilaa, syrjäytymisen ehkäisyyn käytettyjen resurssien kohdentumista ja rahoituksella aikaansaatuja vaikutuksia. Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella syrjäytymistä ehkäiseviä palvelu- ja etuusrakenteita ja palveluntuottajien välistä yhteistyötä, selvittää nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn käytettyjä resursseja ja niiden kohdentumista sekä analysoida syrjäytymisen ehkäisyyn käytettyjen julkisten varojen vaikutuksia.

Syrjäytyminen nähdään erilaisten riski- ja puutetekijöiden, kuten päihde- ja mielenterveysongelmien sekä koulutuksen puutteen, kasautumisena. Into nostaa esille, että pandemia-aikana nuorten välinen eriarvoisuus on vahvistunut ja nuorten tuentarpeet ovat kasvaneet. Jo ennestään haasteellisessa tilanteessa olevien nuorten tilanteet ovat vaikeutuneet, ja samalla monien palveluiden saatavuus on heikentänyt. Tämä on kasvattanut nuorten pahoinvointia ja syrjäytymisen riskejä. Inton kyselyn mukaan korona on lisännyt etsivän nuorisotyön ja työpajojen nuorten ja ahdistusta ja muita mielenterveysongelmia, opiskeluvaikeuksia, yksinäisyyttä ja taloudellisia ongelmia sekä monien kohdalla myös työttömyyttä ja lisääntynyttä päihteiden käyttöä1. Nuorten syrjäytymisen ehkäisemisen palveluille on entistä suurempi tarve.

Tutkimuksen keskeisenä aineistona ovat valtion ja kuntien talousarvio- ja tilinpäätöstiedot. Lisäksi on käytetty muuta kvantitatiivista tilastoaineistoa syrjäytymisen indikaattoreista sekä laadullista haastatteluaineistoa ja aiempaa tutkimuskirjallisuutta. Julkaisun mukaan saatavilla oli vain vähän tietoa syrjäytymistä ehkäisevien palveluiden vaikutuksista ja vaikuttavuudesta: aiemman tutkimuksen perusteella ei tiedetä, tuottavatko syrjäytymisen ehkäisyn palvelut tavoiteltua vaikuttavuutta ja kohdennetaanko niitä oikea-aikaisesti niitä tarvitseville nuorille. Into katsoo, että saatavilla olevaa tutkimustietoa olisi tullut hyödyntää kattavammin.

Julkaisussa tuodaan myös esille, että toimenpiteiden vaikutusta koskevat arviot perustuvat pääasiassa osallistujille tehtyihin kyselyihin ja laadullisiin tutkimuksiin sekä subjektiivisiin arvioihin itselle saaduista hyödyistä ja omasta hyvinvoinnista. Into korostaa, että myös tämä kokemustieto on olennaista, ja se olisi tullut nostaa tutkimuksessa vahvasti esille.

Julkaisussa todetaan, että yksittäisten palveluiden, kuten nuorten työpajatoiminnan, etsivän nuorisotyön ja Ohjaamoiden toiminnan, vaikutuksia on viime vuosina arvioitu, ja niiden perusteella nuoret ovat hyötyneet eri tavoin palveluista. Tutkimuksessa katsotaan, että siitä, miten palvelut ovat vaikuttaneet nuorten syrjäytymiseen, tutkimukset kertoisivat kuitenkin vain vähän. Into katsoo, että tätä vaikutustietoa olisi tullut hyödyntää laajemmin. Julkaistut tutkimukset ja selvitykset valottavat kuitenkin monipuolisesti palveluiden saatavuutta, vaikuttavuutta ja laatua. Into haluaa tuoda esille, että etsivästä nuorisotyöstä ja työpajoilta kerätään vuosittain systemaattista ja monipuolista vaikuttavuustietoa. Tämä osoittaa toiminnan merkityksiä ja tuloksellisuutta sekä nostaa esille palvelujärjestelmän puutteita.