Sami Renberg, Turku

Alue: Varsinais-Suomi
Etsivänä: Toukokuusta 1998

Mikä etsivässä nuorisotyössä on hienoa?

Olen aina pitänyt etsivän nuorisotyön ideologiasta, jossa mennään sinne missä asiakkaat ovat, ja asiakkaat ovat koko ajan aktiivisia toimijoita. Me olemme heille resurssi, jonka he saavat käyttöönsä niin yksilön, ryhmän kuin yhteiskunnan tasolla.

Pidän myös määritelmän kohdasta ”työntekijöiden tehtävän on luoda luottamuksellinen kontakti asiakkaaseen, jolloin asiakkaalla on mahdollisuus kertoa itselleen merkityksellisiä asioita”. Erityisesti kohdat ”luoda luottamuksellinen, asiakkaalla on mahdollisuus, sekä itselleen merkityksellisiä” – minusta tuossa tekstissä kiteytyy koko etsivä nuorisotyö.

Tässä kohdassa haluan myös kiittää alan pioneerina toimineita kollegoja Norjassa, Ruotsissa, Isossa-Britanniassa, mistä olemme saaneet reflektio- sekä asiakaspurkumallit, joita käyttämällä olen oppinut itsestäni työntekijänä paljon uutta. Minusta etsivän nuorisotyön hienoimpia puolia on myös ehdottomasti, kun oppii itsestään ja työstä koko ajan uutta.

Kerro mieleenpainuvin tarina nuoresta.

Tämä oli vaikea kysymys, koska tarinoita on niin monta ja niitä syntyy koko ajan lisää, mutta yhtä tarinaa olen kertonut usein uusille työntekijöille, kun olen yrittänyt kertoa työmme luonteesta.

Vuosia sitten meillä oli asiakas, jolla oli paljon velkaa (yli kymmenentuhatta) sekä arkielämän taidot aika hukassa. Ensimmäisessä tapaamisessa hän oli hyvin hiljainen eikä häntä tuntunut kiinnostavan juuri mikään, kunnes aloimme puhua elokuvista, joista hän tiesi paljon ja silmissä oli innostunut katse. Ensimmäisen tapaamisen jälkeen hän laittoi viestiä, että kiitos kahvista ja pullasta sekä että autoitte löytämään hänellä mitä hän haluaa tehdä elämällään. Olimme hämmentyneitä, koska mielestämme olimme puhuneet vain elokuvista.

Seuraavana päivänä nuori laittoi viestiä, jossa haukkui sekä työkkärin että yritysneuvonnan ja uhkasi ryypätä loppuelämänsä, koska molemmista paikoista hänet oli ”naurettu ulos”, kun hän oli kertonut loistavasta suunnitelmastaan perustaa videovuokraamo, koska hän piti elokuvista ja se olisi helppoa työtä, kun voisi vain palkata sinne työntekijöitä ja itse katsoa elokuvia. Työkkäristä oli tarjottu jotain ”orjatyötä ilmaiseksi” (työkokeilu). Pyysimme ennen ryyppyputken alkua uutta kahviaikaa, johon hän suostui. Olimme kiinnostuneita hänen ideastaan ja lähdimme kuvittelemaan vuokraamoa. Ehdotimme, että hänen kannattaisi tutustua alaan ja ”kilpailijoihin”, kerroimme työkokeilun antavan tähän hyvän mahdollisuuden. Nuoremme innostui ajatuksesta, ja niin lähdimme hakemaan yhteistuumin työkokeilupaikkaa, jonka hän sai suuresta videovuokraamoketjusta. Myöhemmin sama yrittäjä palkkasi hänet liikkeeseen.

Vuoden päästä nuorta nähdessämme kenttävuorossa kysyimme kuulumisia. Hän oli erään suuren suoratoistoyrityksen palkkalistoilla ja vielä johtotasolla, suorittanut oppisopimuksella tutkinnon ja velatkin olivat hoidossa. Tarinan opetus yrittää olla: kun nuori itse asettaa tavoitteensa ja me kannustamme sitä kohden, tapahtuu hyviä asioita, sekä miten paljon merkitystä kuuntelemisella on.

Etsivän nuorisotyön toive KELAan!

Kahdella lauseella sanoisin että, unohtakaa diginatiivi käsite nuorten kohdalla, palvelkaa heitä yhtä opettavaisesti kuin vanhuksiakin, ja muistakaa aina avata termit mahdollisimman tarkasti.