Vuosi mun elämää
Tuoreet tulokset lähes 7000 nuoren ja aikuisen kokemuksista etsivästä nuorisotyöstä ja työpajatoiminnasta osoittavat, että nuoret ja aikuiset ovat tyytyväisiä palveluista saamaansa apuun. Yli 90 % kokee psykososiaalista vahvistumista etsivässä nuorisotyössä ja työpajatoiminnassa. Tulokset perustuvat Sovari sosiaalisen vahvistumisen mittarilla vuosittain kerättäviin tietoihin. Into julkaisee kesän aikana nuorten ja valmentautujien kirjoituksia heidän kokemuksistaan palveluista sekä etsivän nuorisotyön ja työpajatoiminnan ammattilaisten puheenvuoroja sosiaalisesta vahvistamisesta. Sovari on etsivän nuorisotyön ja työpajatoiminnan vaikutusmittari, jolla tuotetaan tietoa palveluiden laadusta ja sosiaalisesti vahvistavista vaikutuksista vuosittain. Nuori Turusta kertoo kokemuksiaan etsivästä nuorisotyöstä.
Mä oon muuttanut nykyiseen kotikaupunkiini vuosi sitten. Vuosi on monelle pitkä aika ja niin mullekin. Viimeinen vuosi on mennyt kuitenkin yhdessä hujauksessa. Ainakin näin jälkeenpäin ajateltuna.
Pitää kai mainita, että mä oon hurja jännittämään, niin hurja, että oon sen saanut lukemaan terveystietoihin. Siellä lukee ”sosiaalisten tilanteiden pelko” ja tottahan se on. Uudet asiat, ihmiset ja tilanteet ottavat koville ja voitte varmasti kuvitella, että muuttaminen uuteen paikkaan ei ole helppoa. Onneksi mulla on tiivis suhde mun läheisiin, vaikka asuavatkin toisaalla. He tukevat mua arjessa.
Melkein vuosi takana etsivän kanssa
Vuosi sitten yksi läheisistäni vinkkasi mulle etsivästä nuorisotyöstä. Oli kai ajatellut, että koska hän asuu kaukana, niin saisin apua myös vähän lähempää. Kultainen ajatus, mutta kyllä jännitti, milloin etsivä soittaisi. No, se päivä sitten tuli ja sovittiin tapaaminen läheiseen kahvilaan. Sain ottaa kaverin mukaan ja se helpotti jännitykseen. Eka tapaaminen etsivän nuoristyöntekijän kanssa oli täynnä asiaa ja jutustelua. Se kertoi, missä kaikissa jutuissa etsivä voi olla messissä. Mä kerroin mun elämästä ja mitä haasteita koen arjessani. Kaikkea en jännitykseltäni muistakaan, mut muistan, että tapaaminen oli rento.
Nyt on melkein vuosi takana etsivän kanssa. Mä en oikein osaa tiivistää, mitä kaikkea ollaan tehty. Ollaan käyty läpi asiaa ja asian vierestä. Aina, kun tehdään jotain tukihakemuksia tai katotaan talousjuttuja, ollaan silloin toimistolla. Toimistollakin aina jutellaan myös muita arjen kuulumisia läpi eikä vain keskitytä tiukkaan asiaan. Me on hoidettu asioita, jotka liittyvät terveyteen, talouteen ja Kelan kiemuroihin. Olen etsivän kanssa käynyt hakemassa itselleni uuden passin ja kohdattiin yksi kaamein pelkokin yhdessä, hammaslääkäri. En mä olisi varmaan vieläkään uskaltanut mennä hammaslääkäriin ellei etsivä olis tsempannut mua.
Mä käyn lääkärillä juttelemassa mun jännityksistä ja mielen jutuista, mut etsivän kanssa mä pääsen haastaa itseäni arjessa. Me jutellaan sellaisia tavallisia keskusteluja arjesta, elämästä ja olemisesta. Mietitään, miksi kahvi maistuu pahalta ja milloin olis hyvä mennä nukkumaan, että aamuherätys olis helpompi. Ne keskustelut auttaa mua hahmottamaan omaa arkea ja tunnistamaan, mitkä jutut on hyviä ja hauskoja. Me käydään kävelyillä luonnossa ja ollaan tutustuttu mun kodin ympäristöön ja kaupunkiin. Hän on monta kertaa ehdottanut, et mennään linja-autolla, mut siihen mä en vielä ole lähtenyt. Jännittää liikaa. Yksi ihan paras juttu onkin meidän tapaamisissa, et me edetään etsivän kanssa siinä tahdissa, kun mä haluan. Mä voin koska vaan sanoo, et nyt ”hommaan vähän vauhtia” tai ”ei vielä”, jos musta tuntuu siltä. Tuntuu, et etsivä kunnioittaa mua ja mun omaa tahtia. En aina ole uskonut, kun etsivä on antanut mulle positiivista palautetta. Hän on jopa kehunut mua rohkeaksi. Nykyään uskallan myös itselleni sen tunnustaa, kun olen uskaltautunut mukaan ryhmätoimintaan.
Fiilikseni nyt
Kun mietin mitä kaikkea olen oppinut itsestäni ja muista jutuista viimeisen vuoden aikana, niin kyllä rohkeutta on tullut lisää. Olen saanut ohjeita erilaisten asioiden hoitamiseen ja oppinut, että aina voi kysyä. Olen tutustunut kotikaupunkiini ja löytänyt uusia kivoja paikkoja. Vaikka kaikki mun arjen haasteet eivät ole vuodessa poistuneet, suhtaudun niihin nyt eri tavalla. Huolet painavat mieltä ja stressi nousee toisinaan liikaa, mut mä koen silti selviäväni. Mulla on kyky nähdä, että vuoden aikana olen kulkenut hyvän matkan itseeni ja oppinut arvostamaan itseäni. On vielä päiviä, jolloin tarvitsen vahvistusta omalle äänelle, mut silloin tiedän, et voin aina soittaa etsivälle. Me voidaan taas yhdessä miettiä, mitkä asiat on hyviä ja mikä on just mun juttu. Olen aina tykännyt eläimistä ja luonnossa liikkumisesta. Taito lähteä ulos on kai ollut hieman kateissa, mutta nyt keväällä olen löytänyt sen uudestaan. Kun pääsee katsomaan, miten eläimet leikkivät luonnossa ja tuntee, miltä merituuli tuoksuu, niin hetken huoliakin on vähemmän.
Etsivä nuorisotyöntekijä kysyi multa, mitä terveisiä haluaisin kertoo muille nuorille, jotka miettii, mistä vois saada apua. Uskallan sanoa, että etsivässä nuorisotyössä on tyyppejä, jotka auttaa mielellään. Ne ei oo virallisia pönöttäjiä, vaan rentoja tyyppejä. Niiden kanssa voi miettiä elämää kokonaisuutena. Yksin ei tarvii pärjätä. Eli jos etsivä soittaa, niin siitä ei voi seurata mitään pahaa.
Nuori, Turku
Kuva: Kirjoittajan ottama kuva