VTV:n raportti on malliesimerkki Suomea heikentävästä poteroinnista
Valtiontalouden tarkastusvirasto VTV julkaisi 29. tammikuuta tarkastusraportin Työn ja koulutuksen ulkopuolella olevat nuoret – tunnistaminen, tavoittaminen ja kuntouttaminen. Nuorten syrjäytymisen ehkäisyn parissa työskentelevät ovat pettyneitä siihen, että nuorten ohjaus- ja palvelujärjestelmää arvioitiin vain pistemäisesti. Ongelmallista on myös yleistäminen, joka perustuu yksittäisiin nostoihin. Tässä blogissa Inton Timo Kontio ja Miikka Piiroinen perkaavat VTV:n raporttia.
Ensin perusteet. VTV:n raportissa tarkastellaan ennen kaikkea hyvinvointialueiden sosiaalihuollon ja Kelan Nuotti-valmennuksen onnistumista. Kyse on Kelan sosiaalihuoltoon ilmoittamien nuorten tavoittamisesta sekä Kelan järjestämän Nuotti-valmennuksen vaikuttavuudesta. Otsikostaan huolimatta raportti ei koske laajemmin NEET-tilanteessa olevia nuoria tai heidän palveluitaan. Tämä on hyvä huomioida jo ennen kuin julkaisun avaa.
Syrjäytymisen ehkäisyn asiantuntijaa harmittaa erityisesti se, että tarkastelukulman ja tietopohjan rajallisuutta ei avata yhtä mainintaa enempää raportissa kuin sitä koskevassa viestinnässäkään. Otsikko ja VTV:n julkaisusivu lupaa enemmän kuin tehdyt rajaukset ja käytetty aineisto mahdollistavat.
VTV:n julkaisu osuu ylipäätään outoon väliin, sillä Nuotti-valmennukseen ja siihen liittyviin sosiaalietuuksiin tehdyt muutokset ovat vasta astumassa voimaan. Itse Nuotti-valmennuksen tuloksellisuuden suopeaan arvioon on kaikesta huolimatta helppo yhtyä.
Etsivän nuorisotyön ja työpajatoiminnan sivuuttaminen johtaa harhaan
VTV:n tavoitteena oli tarkastella, miten NEET-tilanteessa olevat nuoret Suomessa nyt ”tunnistetaan, miten heidät tavoitetaan ja miten heidän tilannettaan pyritään parantamaan” (VTV 2025, 4). Tarkastussuunnitelmassa pääkysymyksiksi oli asetettu se, ”Miten käytössä olevat indikaattorit soveltuvat työn ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten palvelutarpeen tunnistamiseen?”, ja ”Onko NEET-nuorten tavoittamisessa onnistuttu?” (emt., 9).
On ongelmallista, että VTV on rajannut tekemänsä tarkastelun ulkopuolelle juuri ne toimijat, jotka ovat olemassa nimenomaan NEET-nuoria varten näiden kotikunnassa. NEET-nuorten tavoittamista ja heidän palvelutarpeensa tunnistamista ei voi kuvata onnistuneesti ilman työpajatoimintaa ja etsivää nuorisotyötä. Tällainen palvelujärjestelmän pirstaloiminen ei palvele nuorten syrjäytymisen ehkäisyn keskeistä ajatusta: monialaista yhteistyötä.
Etsivässä nuorisotyössä ja työpajatoiminnassa on kyse merkittävästä yhteiskunnallisesta palvelusta. Etsivää nuorisotyötä tehdään lähes jokaisessa manner-Suomen kunnassa ja se on kohdannut viime vuosina noin 20 000 nuorta vuodessa. Näistä huomattava osa on työn ja koulutuksen ulkopuolella olevia. Nuorten työpajat taas toimivat 219 organisaatiossa, yhteensä 229 kunnassa. Nuorten työpajojen toimintaan on osallistunut vuosittain yli 12 000 nuorta.
Ulossulkemisen perusteeksi VTV tarjoilee sitä, että se on tarkastellut etsivää nuorisotyötä ja nuorten työpajoja vuonna 2020 (ks. VTV 2020). Tuolloisessa raportissa keskityttiin etsivän nuorisotyön osalta kuitenkin lähinnä resurssoinnin eroihin kuntien välillä, ja työpajojen kohdalla tarkasteltiin toiminnan vaikutuksia nuorten opintopolkuihin. Onkin perin erikoista, että etsivä nuorisotyö ja työpajatoiminta on nyt sivuutettu pohdittaessa, millä menetelmillä ja miten onnistuneesti NEET-kohderyhmän nuoret on missäkin tavoitettu ja miten heitä on tuettu ja ohjattu.
Valtiontalouden tarkastusviraston soisi pystyvän parempaan
Raportin liitteessä kerrotaan, että Kelan tutkimusyksikkö toi esiin käytettyyn asetelmaan, aineistoon ja menetelmään liittyviä epävarmuustekijöitä ja virhelähteitä. THL puolestaan totesi, että tarkastuksessa olisi avattava paremmin heikossa asemassa olevien nuorten tavoittamiseen tarkoitettuja palveluita, erityisesti etsivää nuorisotyötä (VTV 2025b). VTV ei ole tehnyt raporttiin ehdotettuja korjauksia. Tämän tiedon valossa siihen on vaikea suhtautua luotettavana tietolähteenä.
Vertailua muihin toimintamuotoihin olisi kannattanut tehdä edes VTV:n omien raporttien välillä. Raportti tuo esiin tilastollisesti ainoana merkitsevänä vaikutuksena sen, että aineiston perusteella Nuotti-valmennus lisää miesten todennäköisyyttä jatkaa opintoja. Todennäköisyys nousee neljällä prosenttiyksiköllä ja enemmistö jatkaa opinnoissa. Samaan aikaan valtion omien tilastojen perusteella työpajajakson päättäneistä nuorista 38% siirtyy opiskelemaan.
VTV:n johtava tuloksellisuustarkastaja Tanja Kirjavainen taas totesi 2021, kuinka koulutukseen osallistuminen lisääntyi työpajavalmennukseen osallistuneilla, ollen valmennusvuonna vajaat 13 prosenttiyksikköä korkeampaa kuin verrokkiryhmällä, ja verrokkiryhmää yleisempää vielä valmennusjaksoa seuraavina kolmena vuotena eli tutkimuksen koko seurantajakson ajan. (Kirjavainen 2021).
Sinällään arviointiraportin toteutus osuu asian ytimeen heijastellessaan järjestelmätason heikkouksia varsin paljastavalla tavalla. Se siis toistaa itse nuorten ohjaus- ja palvelujärjestelmälle tuttua, ongelmallista toimintamallia. Hajanaisuus ja heikko hallintokuntien välinen yhteistyö korostuvat. Palveluiden kehittämistä ei tehdä yhdessä, ja muutoksia arvioidaan korkeintaan pistemäisesti. Vaikuttaakin siltä, että raportti ei ole lainkaan tietoinen niistä monialaisen yhteistyön rajapinnoista, joissa nuorten palvelujärjestelmä toimii. Tarkastuksessa ei onnistuta kuvaamaan nuorten parissa toimivia tahoja ja työmuotoja tai niiden keskinäistä dynamiikkaa edes ohuesti.
Toinen keskeinen ongelma ovat perusteettomat yleistykset. Raportti toteaa, ettei sosiaalihuolto tavoita merkittävää osaa niistä nuorista, joista ollaan eniten huolissaan. Paikoin sosiaalihuolto on jopa luopunut asiakkaiden tavoittelemisesta (VTV 2025, 22-23). Asiaintila on huomattu viime vuosina myös etsivien nuorisotyöntekijöiden keskuudessa.
On kuitenkin valheellista yleistää tämä sote-sektoria koskeva tarkastelu yleiseksi asiaintilaksi koko nuorten palvelujärjestelmässä. Suomen 563 etsivää nuorisotyöntekijää pyrkivät edelleen tavoittamaan juuri nämä nuoret. Monialainen yhteistyö on vaikeutunut hyvinvointialueuudistuksen jälkeen, mutta etsivä nuorisotyö ojentaa kättään aktiivisesti sekä nuoria että sosiaalihuoltoa kohti.
Systeemitason tarkastelu on välttämätöntä
Into ei missään nimessä kiistä raportissa tarkastellun sosiaalityön, oppivelvollisuuden ohjauksen ja valvonnan tai Nuotti-valmennuksen asemaa osana syrjäytymisvaarassa oleville tarjottavia palveluita. Esimerkiksi Nuotin vaikuttavuuskin on todistettu (esim. Kela 2023), joskin tässä raportissa hieman hataralla tavalla. Haluamme sen sijaan nostaa keskusteluun Suomea riivaavan ongelman: kyvyttömyyden tarkastella nuorten palvelujärjestelmää ja sen vaikutuksia kokonaisuutena.
Tämä näkyy myös päätöksenteossa ja johtaa esimerkiksi tämän hetken vaikeassa julkisen talouden tilanteessa keskenään rinnakkaisiin ja samanaikaisiin, mutta toisensa huomioimattomiin leikkauspäätöksiin.
Kyse ei koskaan ole yksittäisistä palveluista tai etuuksista, vaan niiden yhteispelistä ja -vaikutuksista —kokonaisuuksista. Nuorten palvelujärjestelmän osia ei voi erottaa toisistaan ja arvioida erillään ilman, että se vaikuttaa lopputuloksen uskottavuuteen. Sen sijaan näkökulmia ja tietoja eri aloilta tulee koota yhteen ja johtopäätöksiä vetää kokonaisuuksista.
Poteroituminen on aina merkki merkittävästä systeemitason epäonnistumisesta. Oli kyse tutkimuksesta, päätöksenteosta tai käytännön työstä nuorten parissa.
