Tutkimus: suurten kaupunkien etsivät nuorisotyöntekijät seisovat lujasti työnsä takana ja saavat voimaa toisistaan
Janina Koski tutki opinnäytteessään suurimpien kaupunkien etsivien nuorisotyöntekijöiden työhyvinvointia ja kokemuksia työstään. Tulokset saattavat lyödä tarkastelijan jopa ällikällä - niin hyvässä valossa etsivät näkevät tehtävänsä ja työyhteisönsä. Kuva ei kuitenkaan ole vailla säröjä: nuorten ohjaamista vaikeuttavat palvelupuutteet ovat todellinen haaste etsivien jaksamiselle.
Janina Koski tutki Inton tilaamassa, Humanistiseen ammattikorkeakouluun tehdyssä opinnäytteessään (YAMK) Mitä sulle kuuluu, etsivä nuorisotyöntekijä? Katsaus urbaaneiden etsivien nuorisotyöntekijöiden työhyvinvoinnin ilmentymistä yli 100 000 asukkaan kunnissa ja useamman työntekijän tiimeissä työskentelevien etsivien nuorisotyöntekijöiden kokemuksia työstään ja työhyvinvoinnistaan. Kyseessä oli vielä tutkimaton aihe – ainoastaan pienissä kunnissa yksin työskentelevien etsivien työhyvinvointikokemuksia oli jo tutkittu Heini Hakulisen vuonna 2020 julkaistussa, Inton tilaamassa opinnäytteessä Katse etsivään! Yksintyöskentelevien etsivien nuorisotyöntekijöiden kokemuksia työhyvinvoinnista.
Joulukuussa julkaistut uudet tulokset yllättivät meidät, sillä niin voittopuolisesti valoisia nämä uutiset olivat, vaikka tutkimukseen liittynyt kysely tehtiin työtä etenkin kaupunkiympäristöissä monin tavoin haastaneiden koronarajoitusten jälkimainingeissa keväällä 2022. Tutkimuksesta esimerkiksi selviää, että lähes kaikki kyselyyn vastanneet ”urbaanit” etsivät kokevat onnistuvansa työssään ja uppoutuvansa siihen (92 %). He luottavat esihenkilöönsä vaikeissakin tilanteissa (93 %), selvästi suurin osa katsoo työyhteisönsä tukevan työssäjaksamista (84 %), ja useimmat kokevat vähintään osittaisia työstä palautumisen hetkiä jo työpäivän aikana (88 %). (Koski 2022.)
Onnistumisen taustalla etsivän nuorisotyön arvot, yhteen hiileen puhaltavat tiimit ja nuorilähtöinen työote
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että urbaanit etsivät nuorisotyöntekijät arvostavat suuresti autonomista, itseohjautuvaa ja joustavaa, vahvoille nuorisotyöllisille arvoille perustuvaa työtään: ”Useissa vastauksissa tuotiin ilmi mahdollisuus tehdä omien arvojen mukaista työtä, ja miten se itsessään lisää merkityksellisyyden tunnetta” (Koski 2022, 35). Etsivän nuorisotyöntekijän tehtävistä ei puutu vapauksia, vastuita ja vaikuttamisen paikkoja – peräti 96 % vastaajista koki voivansa itse vaikuttaa työnsä sisältöön (65 % täysin, 31 % osin samaa mieltä). Työ koetaan yhteiskunnallisesti tarpeelliseksi ja tärkeäksi: 69 % oli täysin ja 12 % osin samaa mieltä väittämästä “Koen tekeväni yhteiskunnallisesti merkittävää ja vaikuttavaa työtä”. Toisaalta moni myös kaipaa lisää vaikuttamismahdollisuuksia, jotta työssä kertyvä tieto saataisiin laajemmin ja yhteiskunnallisessa mielessä nykyistä vaikuttavammin käyttöön. Lisäksi työstä kaivataan palkkaa, joka vastaisi sen vaatimustasoa ja tunnistaisi sen merkityksen paremmin.
Vaativassa työssä onnistumisen taustatekijöinä toimivat kyselyyn annettujen avovastausten mukaan ennen kaikkea yhteen hiileen puhaltavat tiimit – sekä toisaalta työmuodon ja nuorisolain suomat mahdollisuudet toimia nuorilähtöisesti, eli olla nuorten tukena juuri niillä tavoilla ja niin pitkään kuin nuoret sitä tarvitsevat. Etsivien yhteishengessä näyttää todella olevan voimaa, sillä myös tärkeimmäksi työstä palautumista auttavaksi tekijäksi urbaanit etsivät nostivat työkaverinsa ja -yhteisönsä (85 %). Työhyvinvointia tukemassa useimmilla on säännöllinen työnohjaus (90 %) – jonka mielellään Intossa kyllä soisimme aivan kaikille – ja tiimin yhteiset epäviralliset keskustelukanavat (84 %). Monen arkeen kuuluivat myös viikoittaiset asiakastiimit (68 %), säännölliset kehityskeskustelut (68 %) ja työhyvinvointipäivät (68 %).
Palvelupuutteet, sirpaleisuus ja liiallinen kuormitus heiluttavat työhyvinvointia
Tutkimuksessa nousi esiin myös joitakin huomattavia varjoja ja hieman jopa suoranaista pahoinvointiakin. Eniten urbaanien etsivien nuorisotyöntekijöiden työhyvinvointia haastavat toistuvat palvelupuutteet, jotka hankaloittavat nuorten ohjaamista (75 %), itseohjautuvan työn sirpaleisuus (48 %) ja palkkatasoon nähden liialliset työtehtävät (46 %). Se, että jopa kolme neljästä urbaanista etsivästä toteaa muiden palveluiden puutteellisen toiminnan nyt heijastuvan työhyvinvointiinsa ja kaikista mahdollisista tekijöistä juuri tämä kuormittaa heitä eniten, antaa aihetta miettimiselle. Mikäli nuorten terveyttä ja hyvinvointia, asumista, koulutusta tai työllistymistä tukevat palvelut eivät toimi tarkoitustaan vastaavasti ja apua tarvitsevat nuoret siksi jumiutuvat jonoihin tai jopa jäävät kokonaan palveluista osattomiksi, nämä palvelupuutteet raskauttavat haavoittuvissa asemissa olevien nuorten kanssa toimivaa etsivää nuorisotyötä erityisellä tavalla, asettaen nuorten rinnalla kulkevien työntekijöiden jaksamisen koetukselle.
Kuormitustekijöiden säätely näyttäytyykin etsivässä nuorisotyössä osin vaikeana, ja valitettavan monella vastaajalla työpäivän tapahtumat myös kantautuvat vapaa-ajalle (~40 %). Tutkimuksessa todetaan, kuinka itsesäätely- ja tunnetaitojen merkitys tulisi huomioida nuorisotyön kentällä nykyistä paremmin ja panostaa työuupumusta ennaltaehkäisevästi niiden sekä palautumisen taitojen vahvistamiseen esimerkiksi koulutuksin ja perehdytysmateriaalein. Intossa onkin jo aloitettu asiaa koskeva keskustelu, ja sitä on syytä käydä aktiivisesti myös paikallisesti kaikissa etsivää nuorisotyötä tekevissä organisaatioissa. Jokaisen etsivän on hyvä tarkastella yhdessä työtovereiden ja esihenkilöiden kanssa:
- Onko etsivän nuorisotyön organisaatiossa asianmukaisesti tunnistettu, kuinka henkisesti vaativia tilanteita ja vaikeasti vastattavissa olevia, tosiasiassa yhteiskunnallisista ongelmista kumpuavia, odotuksia etsivät nuorisotyöntekijät kohtaavat toistuvasti työssään?
- Kykeneekö organisaatio tarjoamaan riittävissä määrin ja tarpeeksi säännöllisesti kanavia ja tilaisuuksia purkaa kuormaa työntekijöiden harteilta?
- Onko organisaatiossa etsitty ja löydetty keinoja, joiden työntekijät voivat pyrkiä aktiivisesti vaikuttamaan nuoria syrjäyttäviin ja työtä raskauttaviin palvelupuutteisiin?
Koski (2022, 60) tuo esille, kuinka etsivät nuorisotyöntekijät ovat nyt keskenään osin epätasa-arvoisessa asemassa, sillä osalla organisaatioista ei ole käytössään riittäviä resursseja työhyvinvoinnin huomioimiseen esimerkiksi työhyvinvointi- tai kehittämispäivien avulla. Lisäksi muutama tutkimuksen tavoittama vastaaja koki työskentelevänsä tulehtuneessa työilmapiirissä, ja kentällämme ilmenee jopa pitkittynyttä työpaikkakiusaamista. Vaikka näistä ongelmista nyt kertoikin pieni vähemmistö, on asia otettava hyvin vakavasti.
Podcast-sarja pureutuu tutkimustuloksiin ja nostaa kissat pöydälle
Janina Kosken opinnäytteensä pohjalta Inton tuella tekemä viisiosainen podcast-sarja Oispa jo perjantai! (kuunneltavissa Spotifyssä) omistaakin yhden kokonaisen jakson sille, kuinka tulehtunutta työilmapiiriä voidaan etsivätiimeissä käsitellä (4. Tulehtunut ilmapiiri, mistä se johtuu ja mitä voi tehdä tuuletustyönä?).
Muissa jaksoissa asiantuntijavieraiden kanssa käsitellään mm. työn voimavaroja, työhyvinvoinnin mahdollistavia rakenteita, tiimien psykologista turvallisuutta ja työn edellyttämiä palautumistaitoja. Sarjan jaksojen linkit, kuvaukset ja jaksojen sisällöt litteroituina tekstitiedostoina löytyvät kaikki Inton materiaalipankista.
Lisätietoja tutkimuksesta ja podcast-sarjasta:
Janina Koski, etsivä nuorisotyöntekijä
Suomen Diakoniaopisto, Toimintakeskus Sovinto
janina.koski@sdo.fi
