Tekojen kautta nuorelle rakentuu usko: Opin, osaan ja kelpaan
Nuorten työpajakenttää ravistellaan. Hyvinvointialueille siirtyminen sekä te-palveluiden ja palkkatuen uudistukset aiheuttavat päänvaivaa ja huolta työpajatoimijoiden keskuudessa. Muutoksissa ei saa kadottaa toimivia palveluja. Tässä kirjoituksessa Hannu Esselström ja Henna Kamppuri Elävä-säätiöstä kuvaavat työpajatoiminnan kokonaisvaltaista lähestymistapaa nuoren vahvistamiseen. Meidän tavoitteenamme on Suomi, jossa kenenkään ei tarvitse selvitä yksin.
Suurin huoli ovat itse nuoret. Jatkuuko tärkeäksi koettu palvelu omassa kunnassa? Tuleeko katkoksia palveluun ja mitä ne aiheuttavat? Mitä nuorelle tapahtuu? Onko muita vaihtoehtoja, jos tuttu toiminta ei jatku?
Nähdäänkö nuorten työpajatoimintaa ylipäätään tärkeänä ja arvokkaana työnä kentän ulkopuolella?
Työpajatoiminnassa yhdistyvät yksilövalmennus ja työvalmennus. Yksilövalmennuksen keskiössä on dialoginen nuoren elämän haasteiden tarkastelu ja ratkaisukeskeinen haasteisiin pureutuminen. Yksilövalmentaja kulkee yhdessä nuoren kanssa etsien nuorelle tarpeellisia palveluita, tarjoaa tukea ja neuvoja tulevaisuuden suunnitteluun sekä arjenhallinnan edistämiseksi.
Työvalmennuksessa kiteytyy yhdessä tekeminen. Nuori pääsee toteuttamaan itseään haluamallaan tavalla, kartoittamaan omaa osaamistaan ja kykyjään sekä luomaan jotain konkreettista.
Linnunpöntöstä kohti minäpystyvyyden kokemuksia
Ensiarvoisen tärkeää työpajatoiminnassa on tuottaa nuorelle konkreettisia ja kiistämättömiä kokemuksia omien lahjakkuuksien olemassaolosta. Tässä päästään siihen, miten työpajatoiminta eroaa merkittävästi pelkkään yksilövalmennukseen ja ohjaukseen keskittyvästä työstä. Keskiössä on konkreettinen tekeminen ja sen kautta oman elämän haasteisiin pureutuminen ja ratkaisujen löytäminen.
Toiminnallisessa lähi- ja vierivalmennussuhteessa, rinta rinnan työskenneltäessä, luodaan tosipohjainen perusta nuoren ja valmentajan väliselle luottamukselle. Yhteiseen kokemukseen perustuva luottamussuhde on kestävä kivijalka oikeinmitoitettujen tulevaisuusaskelmien määrittämiselle ja toteutumiselle.
Kun työskentely nuoren kanssa aloitetaan helposta ja mielekkäästä tehtävästä, saadaan tietoa nuoren osaamisesta ja mielenkiinnosta. Samalla taataan se, että nuori saa onnistumisen kokemuksia ja tunteen minäpystyvyydestä. Työmäärän ja työn haastavuuden hallittu asteittainen lisääminen tuo näkyväksi nuoren olemassa olevat voimavarat, sekä kyvyn oppia uusia taitoja ja siirtää niitä käytäntöön. Eteenpäin vievien muutosten määrittäminen yhdessä nuoren kanssa osallistaa nuoren omaan prosessiinsa.
Nuorelle tulee kokemus siitä, että hän itse luo omaa kehityspolkuaan ja jalostaa siitä työkaluja elämäänsä.
Mitä siis tapahtuisi, jos nuorille ei olisi olemassa työpajatoimintaa?
”Minä en osaa, minä en pysty, minulla ei ole vahvuuksia, minulla ei ole tulevaisuutta, minä olen yksin.”
Toisinaan ihmisen täytyy saada todisteita itselleen siitä, että on oikeasti osaava, oppiva ja kaikin puolin huipputyyppi. Nuorten työpaja on tässä mielessä todellinen todistusaineistojen aarreaitta. Aittaa pengotaan yksilö- ja työvalmentajien tukemana ja nuori lähtee pajalta eteenpäin mukanaan peräkärryllinen oivalluksia ja todistusaineistoa:
”Minä osaan, minä pystyn, minulla on vahvuuksia, minulla on lupa unelmoida, minä kuulun johonkin, minun ei tarvitse olla yksin.”.
Näkyvä ja konkreettinen kokemus omasta osaamisesta ja kyvyistä. Itselle kirkastetut askelmerkit kestäviin tulevaisuuden suunnitelmiin. Kokemus siitä, että on ollut osa yhteisöä ja saanut tulla kuulluksi tärkeimpänä päähenkilönä omassa tarinassaan. Nämä oivallukset tuovat rohkeutta, uskallusta ja itseluottamusta oman elämän ja tulevaisuuden eteenpäin vievään suunnitteluun.
Ylimpänä tavoitteenahan tässä universumissa on nuoren kasvaminen ja jalostuminen kohti oman itsensä valmentajuutta. Ja se, ettei kenenkään tarvitse jäädä yksin.
Yksilövalmentaja ja Pohjois-Savon työpajaverkoston aluekoordinaattori
Henna Kamppuri
Yksilövalmentaja
Hannu Esselström