Röyhkeyttä, elämän tuntua ja innostumista
Auringonpaiste häikäisee ikkunasta, kahvikupista höyryt heijastaa auringon paistetta ja läppäri sulkeutuu, kun #INTO21-päivät on pulkassa. Moni meistä huokaisee. Kahvikuppi on tyhjä ja samalla taskut ovat aika tyhjät. Hyvä hetki huokaista ja venyttää käsiä pitkään. Hyvien luentojen ja hyvän ohjelman jälkeen pääkoppa on täynnä uusia ajatuksia. Hyvä fiilis siitä, kuinka hyvää duunia me oikeesti tehdään.
Tulevaisuus on epävarmaa ja Petri Rajaniemen termi “elämän tuntu” kuvastaa hyvin sitä, miten asioita tulisi tarkastella. Etsivänä nuorisotyöntekijänä kohtaan nuoria monenlaisissa tilanteissa. Kohtaan nuoria ohimennen kadulla, koululla tai sovitaan tapaaminen ja istutaan kahvilla vaihdellen kuulumisia. Toisinaan olen tukena, kun elämä tuntuu kaaokselta ja on pahan makuista. Etsivänä nuorisotyöntekijänä saan olla nuorten tukena, mutta välillä kaiken kiireessä saattaa hukkua pohdinta, miltä oman elämän kuuluu tuntua ja miltä se nuoren elämä hänestä tuntuu? Työskentelen nuorten parissa, jotka saattavat olla koulutuksen ja työelämän ulkopuolella. Painetta kouluttautumiseen, painetta työllistymiseen ja elämässä pärjäämiseen tulee nuorille paljon. Kuuntelen, kannustan ja olen läsnä, sillä olen yksi niistä aikuisista, jotka ovat olemassa nuorta varten. Jos saisin päättää, haluaisin nuorille vain hyvää.
Etsivänä nuorisotyöntekijänä tulevaisuuden epävarmuus pelottaa ja pohdin, mihin tämä maailma on muuttumassa. Näen työssäni nuorissa suurta potentiaalia ja elämässä menestymisen mahdollisuuksia, mutta samalla mietin, pystyvätkö nuo yhteiskuntaa vakaana ylläpitävät rautaiset instituutiot joustamaan näiden nuorten kohdalla. Onko etsivä nuorisotyö se muotoutuva ja joustava liima, joka pyrkii pitämään kiinni nuorten ja instituutioiden välisestä suhteesta vai tulisiko meidän vähän kalisuttaa näitä yhteiskunnan rakenteita heräämään tähän tilanteeseen? Mitä voimme tehdä tänään, jotta huominen olisi parempi?
Meinaapa ajatukset mennä synkän puoleiseksi ja onkin hyvä hetki hieman ravistella itseään. Positiivinen energia usein tulee kahvikupista, nuorten onnistumisista ja omasta tavasta tehdä töitä. Jenni Janakan Röyhkeyskoulun jälkeen uskallan röyhkeästi nostaa esille, kuinka etsivän nuorisotyön ote on olla aidosti kiinnostuneita nuorten asioista. Meillä ei ole oikeita välineitä jokaiseen tilanteeseen, sillä jokainen nuori on ainutlaatuinen. Oikeita ratkaisuja ei ole valmiina, vaan niitä ollaan valmiina rakentamaan nuoren kanssa. Meille on päivän selvää, että etsivä nuorisotyö on tärkeää ja työmme kautta voimme vaikuttaa. Jokainen innostuu jostakin ja tämä into on tarttuvaa. Nostakaamme kahvikuppia, hymyillään ja innostutaan kaikista hyvistä jutusta.
Mukavaa ja innon täyteistä kevättä kaikille!
Leevi Kotilainen
Pieksämäen etsivä nuorisotyöntekijä