Oppivelvollisuuden laajentaminen – keitä varten uudistusta tehdään?
Pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelmassa keskeisenä tavoitteena on, että koulutus ja osaamistaso nousevat kaikilla koulutusasteilla, oppimiserot kaventuvat ja koulutuksellinen tasa-arvo lisääntyy. Hallitusohjelmassa on linjattu, että jokainen peruskoulun päättävä suorittaa toisen asteen koulutuksen. Näin ollen oppivelvollisuuden laajentamisessa on tarkoitus korottaa oppivelvollisuusikä 18 ikävuoteen. Tavoitteena on kehittää toisen asteen valmistavia koulutuksia ja nivelvaiheen ohjausta. Oppivelvollisuuden laajentaminen edellyttää linjauksen mukaan toisen asteen maksuttomuutta.
Oppivelvollisuuden laajentamisen suuntaviivaluonnoksen tullessa marraskuun 2019 lopussa julki, sai se aikaan kuhinaa etsivän nuorisotyön kentällä. Hämmennys monista sen kohdista sai etsivät miettimään, miksi oppivelvollisuusikää nostetaan, kun tärkeintä olisi satsata peruskoulussa oleviin nuoriin ja heidän hyvinvointiinsa. Peruskoulussa tulisi olla tarpeeksi aikuisia, joilla on aikaa ja kykyä kohdata nuoria, ja tukea heidän opiskeluvalmiuksiaan. Nyt ehdotettu uudistus koskee lopulta hyvin pientä osaa yhdestä ikäryhmästä, ja juuri heistä on etsivän nuorisotyön parissa työskentelevillä äärimmäisen paljon tietoa.
Etsivä nuorisotyö on 15-28-vuotiaille nuorille vapaaehtoista tukipalvelua. Nuorisolaki ohjaa eri toimijoita ilmoittamaan nuoren kotikunnan etsivään nuorisotyöhön, esimerkiksi jos nuori keskeyttää opinnot tai on vaarassa joutua palveluiden ulkopuolelle. Työmuoto on tavoittanut hyvin nuoria ja hyvien tulosten on katsottu johtuvan erityisesti vapaaehtoisuuden periaatteesta – nuori itse saa päättää yhteistyöstä ja sen muodosta, eikä sanktioita tai syyllistämistä käytetä. Tällä tavalla nuorten parissa on saavutettu luottamus ja hyvä maine työlle. Tilastotietoa on löydettävissä www.nuorisotilastot.fi -sivustolta.
Kuntaliiton ja Valtakunnallisen työpajayhdistyksen järjestämässä tilaisuudessa 17.1.2020 pääsimme nostamaan esiin etsivän nuorisotyön näkökulmasta tärkeimmät pointit, joita on syytä tarkastella:
1. Mikä on etsivän nuorisotyön rooli – säilyykö vapaaehtoisuus? Jos etsivä nuorisotyöntekijä tavoittelee koulun puolesta nuorta oppivelvollisuuden toteuttamiseksi, meistä tulee vähintään välillisesti ”pakon vartijoita”. Tällä hetkellä etsivä nuorisotyö on vapaaehtoista palvelua, mutta uudistuksen myötä on riski siitä, että vapaaehtoisuus kärsii.
2. Luonnoksessa “kunnat” ovat vastuussa nuorten opiskelumahdollisuuksista. Määritelläänkö laissa tarkemmin, mikä toimija tämä käytännössä kunnissa on? Jos määrittely jätetään kuntien vastuulle, tulee haasteeksi mm. tiedonsiirto eri palveluiden välillä.
3. Kuinka varmistetaan nuorten tasa-arvoinen mahdollisuus suorittaa opintoja eri puolilla Suomea? Onko realistista nuoren valita ala, mikä itseä kiinnostaa vai tuleeko valita lähellä oleva oppilaitos? Maksuttomuus takaa nuorille ilmaisen koulukyydin – tähän rahallinen tuki ei ole riittävä, vaan julkista liikennettä on parannettava.
4. Perusopetukseen ja toiselle asteelle tarvitaan asennemuutosta nuoria ja nuoruutta kohtaan. Keskiössä tulisi olla nuoren kokonaisvaltainen kohtaaminen. Kuka antaa aikaa, tukea ja kulkee rinnalla?
5. Osa nuorista hyötyy kokonaisvaltaisesta henkilökohtaisesta valmennuksesta, ja työpajat toimivat tällöin hyvinä oppimisympäristöinä. Työpajalle tulee päästä silloin, kun nuorella on tarve – ei vasta sitten, kun hänen katsotaan epäonnistuneen tavanomaisella opiskeluväylällä. Nuorilla tulee olla aito mahdollisuus yksilöllisiin koulutuspolkuihin.
Ymmärrämme, että kyseessä on vasta luonnosvaihe ja tunnemme myös tutkimukset, joiden mukaan koulutustason nousu parantaa kaikkia muitakin tärkeitä indikaattoreita. Tunnemme kuitenkin myös meidän nuoremme – ja he olisivat kaivanneet tukea ja ymmärrystä opinpolulleen paljon ennen 16-18 vuoden ikää. Taloudelliset seikat ovat usein nuorillakin huolena, joten toisen asteen maksuttomuus saa meiltä kannatusta.
Jokainen ekaluokkalainen on innoissaan koulun alkamisesta. Mietimme: emmekö todella pysty ilman pakkoa kannustamaan ja tukemaan sen innon säilymistä, jotta jokainen kykenisi ja haluaisi opiskella itselleen ammatin? Ja kun oppivelvollisuus nyt laajenee, niin toivottavasti kokonaisvaltainen kohtaaminen, kannustaminen ja vahvuuksiin nojaava pedagogiikka tulevat vallitsevaksi työotteeksi kouluissa. Lapset ja nuoret eivät ole vain koululaisia, vaan kokonaisia ihmisiä erilaisine haasteineen ja huolineen, mutta ennen kaikkea mahdollisuuksineen.
Etsivän nuorisotyön puolesta,
Pirita Kylmä, Keski-Pohjanmaan etsivän nuorisotyön koordinaattori
Tiia Laine, Satakunnan etsivän nuorisotyön koordinaattori
Katja Uustalo, Asiantuntija – alueellinen etsivä nuorisotyö