Opinnäyte: Oppivelvollisuuden laajentumisen jälkeenkin etsivä nuorisotyö toimii tiiviisti oppilaitosten kanssa
Toisen asteen oppilaitokset ovat yhä etsivän nuorisotyön läheisimpiä yhteistyökumppaneita. Jotta tukea ja ohjausta tarvitsevat nuoret voidaan tavoittaa oikea-aikaisesti, toimijoiden onkin oltava tietoisia toisistaan. Oppivelvollisuusuudistus on kuitenkin opinnäytetyön kyselyyn vastanneiden etsivien mukaan paikoin hämärtänyt sitä, miten ja missä tilanteissa oppilaitosten tulisi ohjata nuoria etsivän nuorisotyön piiriin. Tässä artikkelissa avataan tarkemmin etsivätaustaisen Hanna Träffin Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu XAMK:iin tekemän opinnäytetyön tuloksia.
Inton tilaamassa opinnäytteessä tutkittiin, miten vuonna 2021 voimaan astunut oppivelvollisuusiän nostaminen 18 vuoteen ja oppivelvollisuuden laajentaminen on vaikuttanut etsivään nuorisotyöhön. Etsivätaustaisen Hanna Träffin Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu XAMK:iin tekemän opinnäytetyön Etsivän nuorisotyön rooli oppivelvollisuusikäisten parissa pohjana toimi Inton kanssa toteutettu kysely. Kyselyyn vastasi ajalla 18.8.-18.9.2023 yhteensä 109 etsivää nuorisotyöntekijää, ja vastauksia saatiin kattavasti ympäri maata eri kokoisista kunnista. Tulosten voikin pienin varauksin katsoa edustavan sitä, miten etsivän nuorisotyön piirissä laajentuneeseen oppivelvollisuuteen ja oppilaitosyhteistyöhön liittyviä ilmiöitä nyt tarkastellaan.
Miltä etsivien nuorisotyöntekijöiden tilannekuva nyt siis näyttää?
Etsivän nuorisotyön oppilaitosyhteistyö on yhä vahvalla pohjalla
Vastausten perusteella suurin osa etsivistä nuorisotyöntekijöistä toimii hyvin tiiviisti ja monipuolisin tavoin oppilaitosten kanssa (Träff 2023, 32). Etsivän nuorisotyön toiminnasta päästään yleensä sujuvasti kertomaan niin peruskouluihin (72 %) kuin etenkin 2. asteen oppilaitoksiin (90 %). Selkeästi suurin osa etsivistä on mukana myös toiseen asteen oppilaitosten järjestämissä tapahtumissa (75 %) ja kohtaa oppilaitostyöntekijöitä säännöllisesti verkostotoiminnan merkeissä (74 %). Lähes kolmasosa eli 29 % etsivistä osallistuu myös toisen asteen opiskelijoille tarkoitetun ryhmätoiminnan järjestämiseen. Joka kymmenennellä vastaajalla (10 %) on lisäksi mahdollisuus hyödyntää oppilaitoksessa sijaitsevaa omaa fyysistä toimipistettä.
Oppilaitokset tekevät moniammatillista yhteistyötä entistä enemmän, joten nuoren tilannetta pystytään hoitamaan laaja-alaisemmin. (etsivä nuorisotyöntekijä, taajaan asuttu kunta)
Etsivä nuorisotyöntekijä toimii tukena. Voidaan tukea ja auttaa yksittäisiä nuoria, jotka kuuluvat oppivelvollisuuden piiriin varsinkin peruskoulussa. Toisella asteella tuemme yhtä paljon kuin ennenkin. Lakimuutoksen myötä oikeastaan vain säännölliset käynnit peruskoulussa jäivät pois. (etsivä nuorisotyöntekijä, keskisuuri kunta)
Kun oppivelvollisuus astui voimaan, ei koulu tiputtanut enää nuoria meille. Ammatillisten koulutusten opoilta viesti oli se, että nuoria koitetaan roikottaa koulussa, kunnes täyttävät 18. Säännölliset koulupäivystykset ja muu yhteistyö tosin jatkuu vanhaan tapaan. (etsivä nuorisotyöntekijä, keskisuuri kunta)
Oppivelvollisuusuudistuksen jäljiltä etsivän nuorisotyön yhteistyön peruskoulujen kanssa katsottiin yleisesti ottaen vähentyneen (39 %) tai säilyneen ennallaan (39 %). Toisaalta 13 % koki sen jopa lisääntyneen – nämä vastaajat tulivat lähinnä pienimmistä kunnista. Kokemukset yhteistyön muutoksista ammatillisten oppilaitosten kanssa jakaantuivat enemmän: yhtäältä joka neljäs vastaaja (25 %) katsoi yhteistyön lisääntyneen, ja toisaalta joka neljäs (25 %) vähentyneen. Lähes puolen (43 %) mukaan se kuitenkin oli määrän osalta entisellään. Lukioiden kanssa yhteistyö on pysynyt useimpien vastaajien mukaan entisellään (55 %). Avovastauksista voidaan päätellä, että yhteistyön väheneminen liittyy etenkin toimintaan alaikäisten nuorten kohdalla, kun oppilaitokset pyrkivät vastaamaan itse entistä enemmän heidän tuen tarpeisiinsa.
Etenkin toisen asteen oppilaitokset tekevät nuorisolakiin perustuvia yhteydenottopyyntöjä etsivälle nuorisotyölle opintonsa keskeyttäneistä 18-28 -vuotiaista nuorista laajalti (84 %). Alaikäisistä nuorista ilmoituksia tulee nyt aiempaa harvemmin. Tämä onkin ymmärrettävää, sillä laajentuneen oppivelvollisuuden myötä koulutuksen järjestäjien lisäksi asuinkunnalla on uudenlainen ohjaus- ja valvontavastuu kaikkia peruskouluikäisiä eli oppivelvollisia nuoria koskien. Etsivä nuorisotyö ei ole näissä tilanteissa siksi yleensä ensisijainen tukitaho.
Etsivän nuorisotyön asiakastietojärjestelmä PAR:n taltioimat valtakunnalliset tilastotiedot vahvistavat vastaajien kokemuksen kohderyhmän huomattavasta muutoksesta: kun vuonna 2019 etsiville tehtiin oppilaitoksista lähes 3000 alaikäistä nuorta koskevaa yhteydenottopyyntöä, vuonna 2022 niitä tehtiin enää hieman yli 1500. Etsivä nuorisotyö on silti yhä usein mukana auttamassa myös oppivelvollisia nuoria: 58 % vastaajista kertoo 2. asteen oppilaitoksen tekevän oppivelvollisista etsiville yhteydenottopyyntöjä.
Huolenaiheena oppilaitoksista tulevien yhteydenottojen oikea-aikaisuus
Tuntuu, ettei oppilaitokset oikein tiedä keneen pitää milloinkin ottaa yhteyttä ja missä vaiheessa. (etsivä nuorisotyöntekijä, suuri kunta)
Ilmoituksia nuoresta ei tule etsivälle oppilaitoksista suoraan, vaan ilmoittaja on terveydenhoitaja tai TE-toimisto. Ilmoitus tuli ennen lakimuutosta suoraan jo koululta eli haasteisiin pystyi tarttumaan nopeammin. Nyt välikäsien kautta, on saattanut kulua kuukausia ennen kuin etsivä nuorisotyö saa ilmoituksen. (etsivä nuorisotyöntekijä, taajaan asuttu kunta)
Oppilaitoksien pitäisi rohkeammin ottaa etsivät osaksi ohjausta, ohjaukset toiselta asteelta tulevat usein aivan liian myöhään ja aikaisemmalla yhteydenotolla nuoren tilanne ei pääsisi niin pahaksi. (etsivä nuorisotyöntekijä, taajaan asuttu kunta)
Merkittävänä huolena vastaajilla oli, millä tavoin, missä vaiheessa ja missä määrin toisen asteen oppilaitoksissa tehdään tukea tarvitsevista nuorista yhteydenottopyyntöjä etsivälle nuorisotyölle. Etsivät nuorisotyöntekijät niin pienemmiltä kuin suuremmilta paikkakunnilta kertoivat havainneensa oppilaitoksen työntekijöiden keskuudessa vallitsevan toisinaan epätietoisuutta siitä, mihin nuoria olisi syytä ohjata. Nykyinen tilanne ei välttämättä näyttäydykään kaikille ohjaaville työntekijöille selvänä: asuinkunnassa oppivelvollisuutta valvova taho vastaa alle 18-vuotiaiden opintojen edistymisestä, ja ne 18-28 -vuotiaat nuoret, joiden toisen asteen opinnot keskeytyvät tulisi muistaa ilmoittaa ajoissa etsivälle nuorisotyölle. Mutta tarvittaessa etsivää nuorisotyöntekijää voidaan kutsua myös alle 18-vuotiaiden tueksi.
On siis tarpeen jatkaa ja ehkä laajentaakin koulutuksen järjestäjille sekä paikallisella että kansallisella tasolla suunnattua viestintää siitä, ketkä nuoria auttavat erilaisissa tilanteissa, ja kuinka nuoria heidän pariinsa ohjataan.
Moni vastaaja myös kuvasi, kuinka laajentuneen oppivelvollisuuden myötä oppilaitokset pitävät opiskelijoista entistä tiukemmin kiinni. Nuoria saatetaan kierrättää oppilaitoksen omasta toiminnosta toiseen heidän täysi-ikäistymiseensä saakka. Tästä syystä heitä päästään auttamaan monialaisen yhteistyön keinoin ja nuorilähtöisesti joskus huomattavasti myöhäisemmässä vaiheessa kuin olisi tarkoituksenmukaista. Toiveena esitettiinkin, että oppilaitokset seuraisivat tarkemmin opiskelijan läsnäoloa ja opintojen tai muun elämäntilanteen edistymistä sekä toimisivat ennaltaehkäisevämmällä otteella ja hakisivat ratkaisuja nykyistä monipuolisemmin. Esimerkiksi etsiviin on syytä ottaa yhteyttä jo varhaisessa vaiheessa, ennen kuin nuori on ehtinyt olla pitkään pois opintojen tai opiskeluhuoltopalvelujen aktiivisen tuen piiristä.
Kuka pitää oppivelvollisuuden määräaikaisesti keskeyttävien puolia?
Lakimuutoksessa on ainakin yksi iso porsaanreikä. Mikäli huoltajat hakevat oppilaitokselta määräaikaista oppivelvollisuuden keskeyttämistä esim. siihen saakka kun nuori täyttää 18 vuotta, nuoresta ei tule kuntailmoitusta, eikä lakisääteisesti ilmoitusta etsivälle. Nuorella on tässä kohtaa hyvä mahdollisuus tipahtaa kokonaan kaiken tuen piiristä. (etsivä nuorisotyöntekijä, taajaan asuttu kunta)
Minusta on huolestuttavaa, kuinka paljon oppivelvollisuusikäisiä edelleen laitetaan ”väliaikaiselle” keskeytykselle ja sitten nuori jää vaan kotiin? Joitakin yksittäisiä nuoria ainakin meidän kunnassamme on saatu ohjattua sairausloman ja väliaikaisen keskeytyksen ajaksi nuorten starttipajoille. (etsivä nuorisotyöntekijä, suuri kunta)
Erityistä huolta etsivien nuorisotyöntekijöiden keskuudessa herättää mahdollisuus keskeyttää oppivelvollisuuden suorittaminen määräaikaisesti koulutuksen järjestäjän päätöksellä. Tietoja tällä tavalla opintonsa keskeyttäneistä ei yleensä siirry oppilaitoksesta etsivälle nuorisotyölle. Myöskään asuinkunnassa ohjauksesta ja valvonnasta vastaavalla taholla ei monestikaan ole kokonaiskuvaa siitä, kuinka paljon näitä keskeytyksiä tehdään ja millaisissa tilanteissa.
Satunnaisesti näin keskeyttäneet nuoret kuitenkin saattavat tulla kunnan nuorten parissa usein hyvin tunnettujen etsivien nuorisotyöntekijöiden tietoon. Näissä tilanteissa on havaittu, että nuorten elämäntilanteet ja edellytykset opintojen jatkamiseen eivät ole keskeytyksen avulla välttämättä edistyneet. Nuoret eivät ole aina saaneet sitä tukea, joka heidän olisi ollut mahdollista saada, mikäli tiedonkulusta ja monialaisesta yhteistyöstä olisi huolehdittu paremmin.
Yksin etsivän nuorisotyön perspektiivistä on kuitenkin vaikea arvioida, minkä mittaluokan ilmiöstä tässä valtakunnallisesti on kyse. Toivoisimmekin, että tähän kysymykseen kiinnitetään kansallisesti huomiota kaikissa kohdallisissa yhteyksissä – kun puhutaan haavoittuvassa asemassa olevien nuorten tilanteista, kootaan ja tarkastellaan oppivelvollisuuden suorittamista koskevia tietoja, ja mietitään lainsäädännön kehittämistä.
Lisätietoja opinnäytteestä:
Hanna Träff, koulunuorisotyöntekijä
Hattulan kunta
hanna.traff@eduhat.fi
