Nuorten työpajakenttä on murroksessa hyvinvointialueiden myötä
Työpajakenttä on ollut tänä vuonna suuressa murrosvaiheessa. Hyvinvointialueiden mukaantuloa odotettiin mielenkiinnolla ja pienellä pelolla. On valitettavaa, mutta totta, että osa peloista toteutuivat. Tässä blogissa Seinäjoen kaupungin työpajapäällikkö Piia Lampinen avaa kuntouttavan työtoiminnan merkitystä ja haasteita nuorten työpajatoiminnassa.
Tällä hetkellä Suomessa ei toteudu yhdenvertainen ja tasa-arvoinen palveluohjaus nuorten työpajatoimintaan.
Jokainen hyvinvointialue on luonut omat käytäntönsä siitä, miten alueella jatkossa järjestetään muun muassa kuntouttavaa työtoimintaa. Käytännöt vaihtelevat ja erot eri hyvinvointialueiden välillä ovat valtavat. Suomesta löytyy työpajoja, jotka ovat joutuneet taistelemaan, ja taistelevat edelleen, olemassaolonsa puolesta. Hyvinvointialueuudistuksen seurauksena noin 10 työpajaa on joutunut lopettamaan toimintansa.
Toimivia työmuotoja ei saa ajaa alas
Kuntouttava työtoiminta on ollut merkittävä toimintamuoto työpajakentällä. Ryhmämuotoisia matalan kynnyksen nuorten palveluita tarvitaan jatkossakin. Työpajatoiminta on kustannustehokas ja vaikuttava palvelu. Työpajat tarjoavat heikossa asemassa oleville nuorille kuntoutumisen mahdollisuuksia timanttisella konseptilla, joka tukee kokonaisvaltaisesti nuorten arjenhallintaa sekä opiskelu- ja työelämävalmiuksia.
Vertaistuen merkitys, nuorten kohtaaminen, mielekäs tekeminen sekä osallisuus työpajoilla ovat työpajakentän suurin vahvuus, joka nostaa nuorten itsetuntemusta, antaa positiivisia onnistumisen kokemuksia ja nostattaa nuorten uskoa tulevaisuuteen. Vuoden 2022 Sovari-tulokset osoittavat, että 92 prosenttia työpajan asiakkaista koki työpajatoiminnan tehtävissä onnistumisen kokemuksia. Valmentautujista 90 prosenttia on melko tyytyväisiä yhteishenkeen työpajoilla ja 80 % valmentautujista kokivat saaneensa vertaistukea ryhmältään.
On ehdotettu, että kuntouttavaa työtoimintaa voisi jatkossa toteuttaa kaupungin eri yksiköissä, jolloin palvelusta poistuu täysin työpajojen tarjoama vertaistuki, kohtaaminen sekä intensiivinen työ- ja yksilövalmennus hauraassa asemassa olevalle nuorelle.
Mitä työpajoille tapahtuu tulevaisuudessa?
Miten taataan, että yhdenvertaisia matalan kynnyksen vaihtoehtoja löytyy Suomesta jatkossakin?
Hyvinvointialueilla on mietitty, miten kuntouttavaa työtoimintaa alueella järjestetään. Käytännön erot ovat suuret. Hyvinvointialueet ovat luoneet myös omia ryhmämuotoisia palveluitaan, joka vaikuttaa merkittävästi työpajakentän yhdistyksien ja säätiöiden ostopalvelusopimuksiin.
Osalla hyvinvointialueilla ei ole ollut tarpeeksi rahaa tehdä ostopalvelusopimuksia kuntouttavaan työtoimintaan, joka vaikuttaa suoranaisesti yhdistyksien ja säätiöiden talouteen sekä jatkossa avustettaviin tukisummiin. Tähän ei osattu varautua millään muotoa. Yhdistykset, säätiöt ja kunnalliset työpajat ovat joutuneet miettimään, millä korvata kuntouttavan työtoiminnan puuttuminen omasta toimintakonseptistaan.
Osa hyvinvointialueista on solminut kunnallisten työpajojen kanssa joko kumppanuussopimuksen tai sopimuksen horisontaalisesta yhteistyöstä, joiden avulla työpajat ovat voineet edelleen tarjota kuntouttavaa työtoimintaa. Monilla alueilla tämä ei kuitenkaan ole ollut mahdollista.
On sanomattakin selvää, että työpajan toimintakonseptia on kehitettävä, kun mukaan tulevat alaikäiset, oppivelvollisuuden piirissä olevat nuoret. Koulutussopimuksia on neuvoteltu työpajoilla korvaamaan kuntouttavan työtoiminnan puuttuminen. Työkokeilua tarjotaan jatkossakin työpajoilla, mutta tämä ei ole oikea palvelumuoto mielenterveys- ja päihdehaasteista kuntoutuville nuorille. Työkokeilun tavoitteet ovat erilaiset.
Osalla työpajoista on maassamme edelleen hätä ja pelkona on työpajatoiminnan supistaminen tai työpajatoiminnan lopettaminen entisestään. Työpajakentällä on huoli ennen kaikkea heikossa asemassa olevista nuorista ja siitä, että erilaisia palveluvaihtoehtoja on jatkossakin. Heikossa asemassa olevia nuoria ei voida lokeroida yhteen ja samaan muottiin.
Miten taataan, että yhdenvertaisia matalan kynnyksen vaihtoehtoja löytyy Suomesta jatkossakin?
Piia Lampinen
Työpajapäällikkö, Nuorten Tolkku
Seinäjoen kaupunki, nuorisopalvelut