Miten hyvinvointialueilla huomioidaan heikossa työmarkkina-asemassa olevat? Sammuttaako viimeinen valot?
Sote-uudistuksen yhteydessä perustetaan 21 hyvinvointialuetta ja niille siirretään kunnista vastuu sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä. Hyvinvointialueen ylintä päätösvaltaa käyttää aluevaltuusto, jonka jäsenet valitaan aluevaaleilla 23.1.2022. Ensimmäisillä aluevaltuustoilla on tärkeä tehtävä – laatia suuntaviivat hyvinvointialueelle ja sen palveluille. Millainen palveluverkko halutaan rakentaa? Parik-säätiön Pasi Hedman ja Miia Pauna nostavat esille kolmannen sektorin roolin heikossa työmarkkina-asemassa olevien tukemisessa.
Hyvinvointialueista muodostuu hallinnoltaan ja asukasmääriltään sekä euroilla mitattuna valtavia kokonaisuuksia, joiden järjestämisvastuulle kuuluu suuri osa meidän kaikkien julkisista palveluista. Ensimmäisten hyvinvointialueiden valtuustojen organisoituminen, mahdolliset lautakunnat ja niiden toimintamallit luovat pohjan tulevien palveluverkkojen rakentamiselle. Järjestöt ja kolmas sektori tuottavat merkittävän osan nykyisistä sote-palveluista. Hyvinvointialueilla on toimintansa alussa mahtava mahdollisuus hyödyntää järjestöjen osaaminen, kokemus ja ammattitaito osana palveluverkkoa.
Samaan aikaan sote-uudistuksen kanssa valmistellaan työvoimapalvelujen suurinta muutosta, kun TE-palvelut siirtyvät kunnille vuonna 2024. Molempien uudistusten keskeisiä onnistumisen edellytyksiä on kuntien ja hyvinvointialueiden sujuva yhteistyö niin, ettei yhdyspintojen väliin jää katvealueita. Kolmannen sektorin työllisyydenhoidon ammattiorganisaatiot ja työpajat toimivat jo nyt paikoin häilyvillä eri viranomaisten yhdyspinnoilla. Useilla alueilla työttömien palvelut ovat toisistaan irrallisia eikä kokonaisuudesta vastaavaa tahoa ole määritelty. Esimerkiksi kuntouttava työtoiminta, joka on jatkossa hyvinvointialueen järjestämisvastuulla, ei ole vain sosiaalipalvelua. Kun tavoitteena on työelämä, siirrytään tehtäväkentälle, joka on jatkossa kuntien vastuulla. Pelkomme on, että uudistusten väliin hukkuvat ne asiakkaat, joille tälläkään hetkellä ei ole riittävästi tarpeenmukaisia ja oikea-aikaisia palveluita.
Vaikka työttömiä on paljon, työvoiman saatavuus on todellinen ongelma. Tämä työmarkkinoiden työvoiman kysynnän ja tarjonnan yhteensopimattomuusongelma ei ratkea, ellei paranneta heikossa työmarkkina-asemassa olevien mahdollisuuksia työllistyä ja työelämän ulkopuolella olevia saada työelämään. Työllistymisen mahdollisuuksien lisäämiseksi on sote-uudistuksen yhteydessä ensin turvattava työllisyydenhoidon nykyiset palvelut. Uuttakin palveluihin tarvitaan, mutta kaikkia olemassa olevia palveluita ja rakenteita ei kannata romuttaa kerralla ja jäädä odottamaan niiden uudelleen rakentamista.
toimitusjohtaja Pasi Hedman
kehittämispäällikkö Miia Pauna
Parik-säätiö