Minun arkipäiväni
Millaista on nuorten arki? Miten etsivä nuorisotyö tukee nuoria arjenhallinnassa? Kainuulainen nuori kertoo omasta arkipäivästään ja pohtii, millainen merkitys etsivällä nuorisotyöntekijällä on hänen arjessaan.
Heräsin puoli kymmeneltä aamulla, jälleen omasta aikataulustani myöhässä. Rapsuttelin toista koiraani, joka oli kainalossa makoilemassa noin kymmeneen asti kunnes nousimme. Aamun ensimmäinen toimi on ollut viime vuoden lopulta lääkkeiden antaminen Ipa-koiralle, joka sairastaa sydänlihaksen laajentumaa ja yhtäkkiä puhjennutta epilepsiaa. Pienen pienet lääkemuruset lihapullan sisään ja Ipa nielaisee herkun kerralla. Lyyti-koira odottaa malttamattomana, koska haluaa aamupalansa. Laitan Lyytin kuppiin nappuloita, glukosamiinia ja karpalojauhetta sekä lorauksen vettä. Ipa saa vain nappuloita kuiviltaan. Se kun ei suostu syömään niitä vedessä. Menen ruokailun ajaksi aamutoimilleni. Pesen hampaat ja tarkistan sosiaalisen median ilmoitukset. Laitoin myös hieman pyykkejä koneeseen peseytymään. Puettuani vaatteet päälle koirat ovat jo saaneet ruokailunsa päätökseen ja lähdemme ulos. Pakkastilanteen ollessa siedettävä kiersimme pienen lenkin.
Kotiin palattuamme noin klo 11 keitin kahvia ja avasin television. Selasin kanavaopasta ja päädyin sulkemaan television ja laitoin musiikin soimaan Spotify`sta. Mariana`s Trenchin jälkeen siirryn A Day To Rememberiin. Selaan Twitteriä ja viestittelen ystäville mm. ihastuksestani.
Kahdeltatoista avaan television uudestaan, sillä TeemaFemmalla alkaa vuoden 1952 elokuva Valkoinen Peura. Rakastan vanhoja Suomi-filmejä. Samalla twiittaan elokuvasta juoden jo viilentynyttä kahvia. Join poikkeuksellisesti kaksi kupillista, koska keitin huomaamattani enemmän. Luultavasti alitajunta valmistautui etsivän nuorisotyöntekijän tuloon, jotta jaksan puuhastella. Jossain välissä havahduin pyykkikoneen lopettaneen pesuohjelman ja ripustin vähäiset pyykit kuivaan. Suunnitelmissa oli valmistaa ruokaa, jonka olin valinnut lohiseljankaksi.
Kahdelta iltapäivällä etsivä tuli. Koirat tervehtivät häntä iloisesti. Tapaaminen alkoi kuulumisten vaihtamisella ja etsivä muisti, että voisimme heti alkuun hoitaa erään puhelun. Soitimme puhelun yhdessä ja saimme asian hoidettua. Sitten siirryimme päivän puuhiin. Minä aloin valmistelemaan kalan ja etsivä auttoi kuorimalla ja paloittelemalla porkkanat ja perunat. Samalla jutustelimme ajankohtaisista asioista ja kokemuksista. Ruuan valmistuessa hellalla etsivä auttoi tiskien sekä kuivien pyykkien kanssa.
Sovimme seuraavan tapaamisen vielä päivän päätteeksi ja alustavia suunnitelmia, mitä silloin voisi tehdä. Lähdin vielä iltapäivälenkille koirien kanssa kiitollisena ja helpottuneena, ettei tarvinnut yksin selvitä kaikesta. Lenkki olisi jäänyt huomattavasti lyhyemmäksi ilman apua, sillä väsyn arkiaskareista huomattavan paljon. Loppuillan hengähdin kuunnellen musiikkia, viestitellen kavereille ja katsoen televisiota. Kahdeksan aikoihin päätin käydä vielä läheisellä rannalla kepparoimassa (keppihevosharrastus) ja hiljentymässä hämärässä. Sen jälkeen annoin koirille iltapalan ja kävimme vähän ulkoilemassa. Nukkumaan menin tapani mukaan aivan liian myöhään, vasta aamuyöllä.
Minun elämäni on vuosia ollut rajoittunut ahdistuksen ja masennusoireiden vuoksi. Olen ollut työkyvyttömänä sairaslomalla ja kuntoutustuella mielenterveydellisistä syistä jo kolmisen vuotta. Olen yksinelävä kahden koiran omistaja, jolla on pitkäaikaissairauden vuoksi hankaluuksia arjen toiminnoissa ja kodin järjestyksen ylläpidossa sekä jaksamisen tasapainottamisessa harrastusten ja kodinhoidon kesken. Harrastan nykyään maalaamista ja keppihevostelua, jonka seurauksena olen aloittanut ompelemisharrastuksen. Etsivä nuorisotyöntekijä on vaikuttanut elämäntilanteeseeni huomattavasti ja positiivisilla tavoilla. Ilman etsivää en saisi aloitettua esimerkiksi kotitöitä. Etsivä on saanut jonkin sorttista rutiinia luotua arkeeni ja näin helpottanut arkea ja elämääni. Valitettavasti minulla on vaikeus pitää rutiinia yllä, jos elämään tulee lisää sisältöä, kuten mielenkiintoisia harrastuksia, sillä saatan upota mielenkiintoihini tuntikausiksi ja se vaikeuttaa keskittymistä. Etsivän läsnäolo auttaa keskittymään sen hetkiseen tehtävään.
Etsivän nuorisotyön kautta olen myös huomannut, että olisin tarvinnut tämänkaltaista tukea jo aiemmin ja olen kiitollinen, että sain sellaista nyt. Etsivä nuorisotyöntekijä on auttanut minua saamaan onnistumisen tunteita arkisissa toimissa ja helpottanut myös sosiaalista ahdistusta. Minulla on ollut esimerkiksi vaikeuksia mennä kirjastoon henkilökunnan paikalla ollessa. Sekin on helpottanut, koska etsivä on ollut tukena tilanteissa ja niistä on syntynyt onnistumisen tunteita, jotka lieventävät sosiaalisen ahdistuksen aiheuttamaa pelkoa. Koen myös, että etsivällä on ollut iso vaikutus siihen, että viime syksynä (2021) pystyin menemään ryhmätoimintaan, jota en olisi vielä muutama vuosi sitten uskonut ikinä tapahtuvan. Olen saanut onnistumisen tunteiden lisäksi myös tunteen pärjäämisestä ja siitä, että minua kuullaan.
Kirjoittaja: Kainuulainen nuori