Miltä monialainen yhteistyö näyttää etsivän nuorisotyön ja työpajatoiminnan silmin?
Kohdennetun nuorisotyön osaamiskeskuksen uusin raportti (Mirja Määttä, XAMK/Juvenia ja Miikka Piiroinen, Into) tarkastelee nuorten palvelujen monialaista yhteistyötä, sen hyötyjä ja haasteita erityisesti etsivän nuorisotyön ja työpajatoiminnan näkökulmista.
XAMK – Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu julkaisi tammikuussa kohdennetun nuorisotyön osaamiskeskuksessa kirjoitetun raportin, jonka empiirinen aineisto koostuu kolmen eri kokoisen kunnan (Hämeenlinna, Jyväskylä, Kitee) nuorten palvelujen ammattilaisille kevät-kesällä 2021 järjestetyistä ryhmähaastatteluista. Jokaisesta kunnasta löytyy omanlaisiaan, paikallisen palveluekosysteemin ominaispiirteitä heijastelevia vahvuuksia – ja myös ehkä toistaiseksi vasta osittain hyödynnettyjä yhteistyön potentiaaleja, joiden avulla nuorten vaativiin elämäntilanteisiin voitaisiin vastata entistäkin jouhevammin. Kaikki haastateltavat pitivät monialaista yhteistyötä tärkeänä osana työtään ja toivoivat sen vahvistamista entisestään. Yhteistyön rakentaminen lujalle perustalle edellyttää työntekijöiden tahdon lisäksi kuitenkin myös organisatorista kykyä instituutioilta, eli toimintojen pitkäjänteistä paikallista koordinointia. Sen vakiinnuttamisessa vaikuttaa olevan paikoin vielä tekemistä.
Etsivä nuorisotyö ja työpajatoiminta tunnetaan nuorten palvelujen kentällä yleisesti ottaen hyvin
Etsivien nuorisotyöntekijöiden ja työpajojen valmentajien ammattiosaamisen ja asiantuntemuksen käyttämisessä nuorten parhaaksi on kuitenkin edelleen myös kehittämisen varaa. Esimerkiksi työpajavalmentajille valmennusjaksojen aikana kertyvä tieto nuorten työ- ja toimintakyvystä, toiveista, vahvuuksista ja voimavaroista olisi kytkettävissä nykyistä kiinteämmin prosesseihin, joissa sosiaali- ja terveys- tai työllisyyspalveluissa muodostetaan kuvaa asiakkaan kokonaistilanteesta ja hahmotellaan yhdessä tulevaisuuden suunnitelmia.
Etsivät nuorisotyöntekijät ja työpajatoimijat näkisivät mielellään muiden nuorten hyvinvoinnin kannalta avainroolissa olevien ammattilaisten jalkautuvan ja tekevän liikkuvaa yhteistyötä heidän kanssaan enemmän kuin nyt monessa kunnassa tapahtuu. Kokemukset esimerkiksi toteutuneesta työparityöstä mielenterveyden ammattilaisten kanssa ovat poikkeuksetta hyviä. Nyt puutteet palvelujen välisessä yhteistyössä näyttävät ulospäin, ainakin etsivien ja valmentajien suuntaan, johtuvan pitkälti resurssivajeista. Avoimuus yhteiselle työskentelylle ja aika verkostotyölle vaikuttaisi edellyttävän etenkin sote-palvelujen resursoinnin tarkastelua.
Ammattilaisten verkostoissa täysivaltaisen osallisuuden toteutuminen edellyttää kunkin ammattilaisen tai laajemmin ammattikunnan tunnistamista ja tunnustamista – sitä että kaikilla on keskenään tasavertainen status sosiaalisessa vuorovaikutuksessa työnkuvasta riippumatta – sekä riittävästi materiaalisia resursseja ja omaa päätösvaltaa yhteisissä asioissa. Monessa kuntahaastattelussa tuleekin esille, että hyvässä yhteistyössä erilaiset tehtävät, virkavastuut ja institutionaaliset järjestelyt eivät ole esteenä arjen työskentelyssä syventyvälle yhteistyölle. Sujuvan yhteistyön tavoitteena on ennen kaikkea tarjota nuorille se tuki, mikä heille yhteiskunnan jäseninä kuuluu.
