Miksi opinnollistaminen ei ole vakiintunut osaksi suomalaista koulutusjärjestelmää?

Jotta kaikki nuoret voivat suorittaa opintonsa loppuun, on vaihtoehtoisia ja tuettuja opiskelumuotoja vahvistettava ja uusia kokeiltava. Yksi näistä muodoista on työpajojen ja oppilaitosten välinen opinnollistamisen toimintamalli, joka on hyväksi havaittu toimintatapa tukea tarvitsevien nuorten opintojen edistämisessä. Miksi sen vakiintuminen takkuaa Suomessa edelleen laajalti? Onko opinnollistaminen työpajoille ja oppilaitoksille uhka vai mahdollisuus?

Opinnollistamisella tarkoitetaan työpajalla valmentautujalle kertyvän osaamisen tunnistamista ja tunnustamista. Työpajalla kertynyttä osaamista verrataan tutkinnonosan ammattitaitovaatimuksiin ja tunnistettu osaaminen joko dokumentoidaan osaamistodistukseen tai osoitetaan näytöllä. Osaamisen voi tunnustaa osaksi opintoja ainoastaan koulutuksen järjestäjä, kuten ammatillinen oppilaitos.

Opinnollistamisen on todettu olevan toimintakonsepti, jolla voidaan ehkäistä nuorten syrjäytymistä, tukea oppivelvollisia nuoria kohti ammattiopintoja ja nopeuttaa opiskelijoiden valmistumista. Jo olemassa olevan tai muualla hankitun osaamisen tunnustaminen osaksi opintoja on resurssiviisasta. Opinnollistamisen hyötyjä on siis useita, ja niitä on havaittu niin oppilaitoksissa, työllisyyspalveluissa kun työpajoilla.

Vuonna 2017 voimaan tullut laki ammatillisesta koulutuksesta (531/2017) edellyttää oppilaitoksilta osaamisnäyttöjen ja tutkintojen työvaltaisen suorittamisen vakiinnuttamista. Euroopan neuvosto suosittelee osista koostuvien eli modulaaristen pätevyyksien kerryttämistä, jotta valmentavan koulutuksen tuottama epävirallinen oppiminen (nonformal learning) ja arkioppiminen (informal learning) saadaan tunnistettua ja tunnustettua osaksi opintoja.

Opinnollistaminen työpajojen toiminnan kehittämisessä

Opinnollistamisen lähtökohtana tulee olla oppilaitoksen ja työpajan yhteistyö, joka aloitetaan yhdessä tehtävällä oppimisympäristön tunnistamisella. Siinä työpajan toimintaa ja työpajan työtehtäviä verrataan opintojen ammattitaitovaatimuksiin ja se kirjataan oppimisympäristön tunnistamisraporttiin. Tämä on hyvä mahdollisuus työpajoille kehittää toimintaa niin, että nuori voi hankkia osaamisen kokonaisuudessaan yhdestä tai useammasta tutkinnon osasta.

Työpajatoimintaa onkin kehitetty kuluneen kymmenen vuoden aikana systemaattisesti. Työpajojen kehittämistoiminnassa on panostettu opinnollistamiseen, laatutyöhön, vaikuttavuuden todentamiseen ja siitä viestimiseen.

Opinnollistamisen tuominen työ- ja kuntoutustoiminnan rinnalle on merkinnyt työpajatoiminnan palveluiden laajenemista ja kehittymistä. Näin laaja toiminnan muutos on luonut työpajoille organisaatiotason oppimistarpeita. Opinnollistamista ei siis saada osaksi työpajan arkea yksittäisiä työntekijöitä kouluttamalla. Muutoksen täytyy alkaa rakenteista ja koskea koko työyhteisöä.

Opinnollistamista on kehitetty valtakunnan laajuisesti useissa eri hankkeissa ja projekteissa. Työpajojen ja oppilaitosten välisen opinnollistamisen vakiinnuttamisen haasteita tutkineet Ylimaula ja Toiviainen (2022) ovatkin tunnistaneet tämän yhdeksi kehittämisen haasteeksi. Projekti- ja hankekehittämisessä haasteina ovat uuden toimintamallin mukaisen toiminnan sekä henkilöstö- ja aineellisten resurssien jatkuvuus hankkeen tai projektin päätyttyä.

Palvelun on oltava taloudellisesti kannattavaa kaikille osapuolille

Koulutuksen ja opiskelun kannattavuus on osa koulutusmarkkinoista käytävää koulutus- ja talouspoliittista keskustelua. Opinnollistamistoiminnassa keskustellaan kustannusten jakautumisesta oppilaitoksen ja työpajan kesken. Tällaisina taloudellisesti haastavina aikoina opinnollistamisen verkoston toimijoita huolestuttaa oman organisaation toiminnan resurssien riittävyys.

Niin kunnilla, järjestöillä kuin oppilaitoksillakin on säästöpaineita. Tämä pistää miettimään, mikä on oman ydintoiminnan säilymisen kannalta resurssiviisasta.

Yhteiskunnan tasolta tarkasteltuna tulee kysyä, mitä nuoren integrointi yhteiskuntaan saa maksaa ja miten työssäoppimisen edullisuutta voidaan perustella.

Nykyisessä yhteiskunnassamme tutkintotavoitteinen koulutus on edellytys elämässä eteenpäin pääsemiselle, nuorten yhteiskuntaan integroitumiselle ja työelämään siirtymiselle. Osalle nuoristamme työssä ja tekemällä oppiminen on luontaisin tapa hankkia ammattiosaaminen. Tämä mahdollistuu opinnollistamisen kautta.

Nuorten työpajatoiminnassa tapahtuva opinnollistaminen on vain osalle nuorista sopiva koulutuksellinen toimintakonsepti. Onko sen kehittämiseen siis järkeä satsata?

Opinnollistaminen edistää yhteiskunnassamme haavoittuvassa asemassa olevien nuorten koulutuspolkuja ja siten säästää yhteiskunnan varoja. Yksi syrjäytynyt nuori maksaa julkiselle taloudelle noin 1,2 miljoonaa euroa. Niinpä on kansantaloudellisesti järkevää kehittää toimiva valtakunnallinen opinnollistamisen konsepti.

Opinnollistamisen palveluiden kehittämisessä on tärkeää huomioida se, että opinnollistaminen on myös nuorelle taloudellisesti kannattavaa. Työvoimatoimisto, Kansaneläkelaitos (KELA) ja sosiaalitoimi ovat tahoja, joilla on mahdollisuus varmistaa, että nuoren työttömyys etuudet säilyvät koko opinnollistamisen palvelun ajan. Niinpä myös näitä tahoja tarvitaan opinnollistamisen toimintakonseptin kehittämiseen mukaan, jotta siitä voi tulla nuorelle sujuva palvelu.

Tarvitaan moniammatillisia osaamista

Opinnollistamisesta hyötyvät haavoittuvassa asemassa olevat nuoret. Heidän koulutuksensa loppuun saattaminen vaatii monenlaista osaamista, jota yhdelläkään toimijalla ei yksin ole. Niinpä opinnollistamisen toimintakonseptin vakiintumisen haasteeksi Ylimaula ja Toiviainen (2022) ovat tunnistaneet verkostotyön haasteet.  Opinnollistamisen kehittämistä täytyy tehdä moniammatillisena verkostotyönä, koska kehittämisessä pyritään kohti ammatilliset rajat ylittävää yhteistyömallia.

Toimiva verkosto koostuu erillään toimivista opettajista, valmentajista sekä TE-palveluiden ja Kelan työntekijöistä.

Toimivan opinnollistamisen yhteistyöverkoston toiminta perustuu luottamukseen, muiden toimijoiden osaamisen tuntemukseen ja valmiuteen purkaa vanhoja, hierarkkisia toimintamalleja ja valta-asetelmia. Lisäksi vaaditaan uskallusta ylittää oman asiantuntijuuden, esimerkiksi koulutusinstituutioon asemoituneen ammattipedagogiikan, rajat ja laajentaa toimintakenttää yhdessä verkoston eri toimijoiden kanssa.

Moniammatillinen verkostoyhteistyö vaatii laaja-alaista osaamista kaikilta verkoston jäseniltä, varsinkin opinnollistamista koordinoivalta taholta.

Valtakunnallinen verkosto, viestintää ja markkinointia

Hyviä opinnollistamisen malleja on kehitetty, mutta haasteita valtakunnallisen mallin vakiinnuttamisessa on edelleen. Parhaisiin tuloksiin päästään, kun opinnollistamista kehitetään moniammatillisessa yhteistyöverkostossa, jossa työpajojen valmentajat, oppilaitosten opettajat sekä Te-palveluiden ja Kelan työntekijät tekevät tiivistä yhteistyötä toisiaan tukien.

Työ- ja elinkeinoministeriö (2022) on selvittänyt opinnollistamisen mahdollisuuksia työllisyyspalveluissa ja ehdottaa valtakunnallisen opinnollistamisen käytäntöjen osaamis- ja kehittämisverkoston perustamista. Verkostoon kutsuttaisiin laajasti mukaan kuntia, työpajoja ja oppilaitoksia. Verkoston tehtävänä olisivat tietoisuuden vahvistaminen opinnollistamisesta, yhteistyön koordinointi ja eri toimijoiden hyvien käytäntöjen jakaminen. Verkoston tehtävä olisi myös opinnollistamiseen liittyvä markkinointi- ja viestintä tehtävien hoitaminen.

Opinnollistamisen toimintamallin vakiinnuttaminen tarvitsee siis moniammatillista verkostotyötä ja ennen kaikkea laadukasta verkostojen johtamista. Toimiva verkosto sopii yhteiset toimintaperiaatteet organisaatioiden kesken ja verkostossa vallitsee luottamus verkoston kaikkien tahojen välillä. Verkoston jäsenet haluavat jakaa ammatillista osaamistaan ja joustaa säännöissä sekä osaavat tarkastella omaa työtään osana laajempaa kokonaisuutta.

Opinnollistamisen kehittämisen verkostossa kaikkien verkoston jäsenten toimintaa ohjaa sama päämäärä, nuoren edun mukaisuus. Kaikki tämä mahdollistuu vain osaavalla ja tavoitteellisella verkostojohtamisella.

Tiina Savolainen
opiskelija, Sosiaali- ja terveysalan kehittäminen ja johtaminen (Yamk), Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu 
työvalmentaja, Nuorten taidetyöpaja, Jyväskylän kaupunki  

Kategoriat

• Blogi