Mikä ihmeen uusi normaali?
Miten me varmistamme sen, että nuoret tulevat edelleen kohdatuiksi ja kuulluiksi? Miten minä esihenkilönä pystyn pitämään huolta siitä, että työntekijät jaksavat ja yhteisöllisyys ei katoa loputtomien Teams-kokousten virtaan?
Olen miettinyt viime aikoina sitä, että mitä sana ”normaali” oikein tarkoittaa? Mikä on se uusi normaali, johon paluusta niin paljon puhutaan. Mitä meille jäi jäljelle, kun lähes kaikki tutut arjen rakenteet lakkasivat reilu vuosi sitten olemasta? Etsivässä nuorisotyössä ja nuorten työpajoilla olemme pohtineet toistuvasti sitä, että mikä on mahdollista ja miten koitamme pitää pystyssä näitä epävarmuuden painon alla horjuvia rakennuspuita. Miten me varmistamme sen, että nuoret tulevat edelleen kohdatuiksi ja kuulluiksi? Miten minä esihenkilönä pystyn pitämään huolta siitä, että työntekijät jaksavat ja yhteisöllisyys ei katoa loputtomien Teams-kokousten virtaan? Jouduimme kaikki sietämään sitä, että tulevaisuuden ääriviivoista tuli yllättäen kovin sumuisia. Sen sumun keskellä pelkäsin välillä kadottavani työntekijät, yhteisen suunnan ja sen yhteisöllisyyden voiman, jonka avulla on aikaisemmin ylitetty monet esteet. Kaiken keskellä olikin pakko painaa jarrua juuri silloin, kun eniten teki mieli painaa kaasua.
Ja niin sieltä sumun keskeltä alkoi taas hahmottua ääriviivoja. Alkoi kuulua pohdintaa siitä, miten me itse näemme maailman ja millaista nykyhetkeä me olemme luomassa omilla sanoillamme ja teoillamme. Miten me voimme omalta osaltamme olla luomassa pysyvyyttä, vakautta ja toivoa. Aloimme puhua enemmän mahdollisuuksista kuin rajoituksista. Työntekijöiden joukosta nousi esiin myös aivan uudenlaisia vahvuuksia ja osaamisalueita. Niin vain tuo huikea ammattilaisten joukko teki mahdottomasta mahdollista ja antoi tälle erikoiselle ajalle elämän kokoiset mittakaavat. Perusasiat eivät kadonneet minnekään. Sinä olet sinä ja minä olen minä. Kohtaaminen voi muuttaa muotoaan, mutta keskeistä on kuulla ja tulla kuulluksi. Etsivässä nuorisotyössä ja nuorten työpajoilla arki nuorten kanssa rakentuu aina luottamuksen varaan. Luottamusta meillä on mahdollisuus rakentaa joka päivä huolimatta maskeista, turvaväleistä ja rajoitteista.
No tiedänkö minä nyt mitä on se uusi normaali? Sen tiedän, että olemme saaneet oppia paljon. Varmasti arkeen jää monia uusia työtapoja, joiden kautta voimme olla luomassa nuorille enemmän mahdollisuuksia olla osallisia omasta elämästään ja yhteiskunnasta. Uudesta normaalista en taida osata edelleenkään sanoa mitään sen viisaampaa. Kunhan muistetaan se, että pienillä kohtaamisilla on suuri voima. Täällä uudessa normaalissakin.
Teksti:
Marjaana Salmi
Toimialapäällikkö, nuorten palvelut
Hyria säätiö