Lisää yhteistä kehittämistä, hintataso kohdilleen ja asiakasohjaus kuntoon!
Sote-uudistus tulee muuttamaan olennaisesti työpajakenttää ja sen palveluita. Kuntouttava työtoiminta ja sosiaalinen kuntoutus siirtyvät hyvinvointialueiden järjestämisvastuulle vuoden 2023 alussa. Tällä hetkellä osa työpajoista tekee näissä palveluissa yhteistyötä sote-kuntayhtymien kanssa. Vaikka rakenteet muuttuvat ja toimijatahot osin vaihtuvat, työpajoilta kertyneitä kokemuksia kannattaa hyödyntää sote-uudistuksen valmistelussa ja toimeenpanossa!
Sote-uudistusta valmistellaan vauhdilla. Myös kuntouttavan työtoiminnan tuottamistapoja ja työpajojen asemoitumista pohditaan monilla alueilla. Into toteutti jäsenorganisaatioilleen sote-kuntayhtymien kanssa tehtävästä yhteistyöstä kyselyn, ja vastauksia saatiin yhteensä 21. Vaikka vastausmäärä ei ole suuri, kokemukset työpajojen ja sote-kuntayhtymien välisestä yhteistyöstä eri alueilla tuovat näkökulmia tulevalle hyvinvointialueiden ja kuntien väliselle yhteistyölle. Mikä on tukenut toimivia asiakasprosesseja? Mihin tulisi jatkossa kiinnittää huomiota, jotta varmistetaan vaikuttavat palvelut?
Työpajat toteuttavat yhteistyötä erilaisissa rooleissa. Ne voivat toimia sote-kuntayhtymien ostopalveluiden palveluntuottajina tai tarjota sote-kuntayhtymille palveluita ilman varsinaista rahallista korvausta ja ostopalvelusopimusta. Tämä tullee olemaan tilanne myös jatkossa sote-uudistuksen astuttua voimaan.
Palveluntuottajien kokemuksia: enemmän yhteistä kehittämistä ja hinnat vastaamaan tuotantokustannuksia
Sote-kuntayhtymien hankkimia ostopalveluita tuottavat kolmatta sektoria edustavat yhdistys- ja säätiömuotoiset työpajat. Moni sote-kuntayhtymä hyödyntää tässä palveluseteleitä. Jatkossa hyvinvointialueiden tulee pääsääntöisesti kilpailuttaa hankintansa. Uudistuksen myötä kilpailutusten uskotaankin yleistyvän ja hankittavien palveluiden maantieteellisten alueiden laajenevan.
Valtaosa palveluntuottajina toimivista työpajoista arvioi, että yhteistyö sote-kuntayhtymien kanssa toimii kohtuullisesti tai hyvin. Jo syntyneiden asiakkuuksien aikana ja yleisesti asiakastason yhteistyön katsotaan toimivan melko hyvin. Työpajoilla arvostetaan selkeitä yhteistyöprosesseja ja hyviä yhteistyökäytäntöjä. Monilla pajoilla myös asiakkaiden ohjautuminen eri palveluihin toimii. Olennaisena tekijänä yhteistyön onnistumisessa pidetään vahvaa keskusteluyhteyttä sekä kehittämisorientoitunutta ja asiakaskeskeistä toimintaa.
Hyvää, että sote-kuntayhtymän kanssa olemassa avoin keskusteluyhteys esiin nousseista palvelutarpeista, haasteista ja kehittämistoimista. Yhteinen halu löytää ratkaisut ja kehittää toimintaa asiakasnäkökulmasta.
Asiakasohjautuvuudessa on kuitenkin huomattavaa vaihtelua. Ohjautuminen työpajalle voi olla heikkoa riippumatta työttömien ja palvelun tarpeessa olevien asiakkaiden määrästä. Palveluntuottajat tuovat esille, että sote-kuntayhtymät haluavat usein täyttää omat palveluyksikkönsä ensin, jolloin asiakkaat saattavat joutua odottamaan työttömänä, vaikka valmennuspaikkoja olisi tarjolla palveluntuottajilla. Sote-kuntayhtymät ovat myös perustaneet omia työpajoja, ja tällöin on voinut syntyä päällekkäistä toimintaa.
Toisaalta kuntayhtymä ostaa palvelusetelipalveluilla työttömille kuntoutus- ja valmennuspalveluja, mutta samalla se toteuttaa samoja palveluja itse omilla työpajoillaan. Avoin keskustelu toiminnasta välillä haastavaa, koska osa yhdistysten kehittämistä hyvistä toimintatavoista siirtynyt yllättäen myös kuntayhtymän omille pajoille.
Joillakin alueilla sote-kuntayhtymien rooli työllisyyden hoidon kentässä koetaan jääneen epäselväksi. Osa palveluntuottajista katsoo, etteivät sote-kuntayhtymät hyödynnä palveluntuottajien asiantuntijuutta palveluiden suunnittelussa ja kehittämisessä. Sote-kuntayhtymä määrittelee palvelun, sen sisällön ja hinnan sekä vastaa palvelutarpeiden arvioinnista ja asiakkaiden ohjaamisesta, ja yhteinen keskustelu on jäänyt vähäiseksi. Työpajatoimijat kuitenkin työskentelevät asiakasrajapinnalla ja heillä on vahva asiakkaiden tilanteiden ja tarpeiden tuntemus. Tätä palveluiden hankkijoiden tulisi hyödyntää nykyistä laajemmin. Palveluntuottajat toivovat kumppanuutta.
Osa palveluntuottajista katsoo, ettei sote-kuntayhtymien hintataso vastaa vaatimustasoa eikä tuotantokustannuksia. Sote-kuntayhtymillä koetaan olevan epärealistinen mielikuva hinnoittelusta, koska omassa tuotannossa kaikkia kustannuksia ei jyvitetä palveluntuotannon kustannuksiin tai osaa palveluista tuotetaan esimerkiksi hankerahoituksilla tai muilla avustuksilla. Liian alhainen hinnoittelu ei turvaa kolmannen sektorin organisaatioiden toiminnan jatkuvuutta.
Ollut vaikea hahmottaa kustannusperustetta ostopalvelujen hinnoitteluun. Päättelyni mukaan kaikkia palveluun vaikuttavia kustannuksia ei osattu / haluttu huomioida palvelusetelihinnan määrittelyssä. Kuntayhtymän omat työpajapalvelut saadaan näyttämään todellisuutta edullisemmilta, koska kaikkia tuottamiseen liittyviä kustannuksia ei isossa organisaatiossa pystytä jyvittämään palveluittain.
Vastuu palveluprosesseista on sote-kuntayhtymällä, mutta käytännössä tämä ei aina toimi sote-kuntayhtymien niukkojen henkilöstöresurssien vuoksi. Aikapulan takia sote-kuntayhtymien vastuuhenkilöiden asiakastuntemuksen koetaan jäävän ohueksi. Tämä ei voi olla vaikuttamatta palvelun tuloksellisuuteen.
Yhteistyö asiakkuuksien aikana on välistä haastavaa, koska palveluohjaajilla / sosiaalityöntekijöillä on rajalliset mahdollisuudet ja liian vähän aikaa olla palveluprosessin aikana mukana asiakastyössä. Tästä syystä mm. jatko-ohjautumisiin voi tulla katkoksia.
Kokemuksia palvelujen tarjoamisesta ilman ostopalvelua: asiakasyhteistyö toimii, kustannusten kohdentuminen hämmentää
Osa työpajoista tarjoaa sote-kuntayhtymille palveluita ilman varsinaista ostopalvelukorvausta. Tyypillisesti sote-kuntayhtymät ohjaavat asiakkaitaan näille pajoille kuntouttavaan työtoimintaan. Kyse on kunnallisista työpajoista ja pienistä yhdistyksistä. Todennäköisesti myös sote-uudistus mahdollistaa tämäntyyppisen yhteistyön, jos hyvinvointialue vastaa palveluprosessista sekä tuesta ja ohjauksesta, ja työpaja toimii toimintaympäristönä, jossa henkilö osana kuntouttavan työtoiminnan kokonaisuutta toimii.
Palveluja ilman ostopalvelua tarjoavat työpajatoimijat katsovat, että ohjautuminen toimintaan ja asiakasyhteistyö toimii pääosin hyvin. Sote-kuntayhtymän työntekijöiden tietämys työpajapalveluista ja yhteistyön toimivuus koetaan kuitenkin olevan henkilösidonnaista ja sote-kuntayhtymien henkilöstön suuren vaihtuvuuden katsotaan heikentävän sitä. Osa toimijoista pitää yhteistyötä heikkona. Aktiivinen yhteydenpito ja toiminnan tuntemus nousevatkin keskeisiksi.
Nuorten työpaja palvelee useamman kunnan nuoria ja näiden kuntien yhteinen sote-kuntayhtymä koetaan etuna. Sosiaaliohjaajat ja työllisyysohjaajat työskentelevät useamman kunnan alueella ja osaavat näin ohjata omalle työpajalle nuoria.
Asiakkaita ohjautuu heikosti, yhteistyötä tai yhteydenpitoa asiakkaisiin sote-puolelta ei ole ja vielä vähemmän suoraan työpajalle. Asiakasohjautumisen heikkoutta puolustellaan sillä, että asiakkaalla on esim. hoitosuhde mielenterveyspalveluissa tai päihdepalveluissa ja siksi ei ohjata kuntouttavaan työtoimintaan, ja meidän näkemys taas on se, että mikä tukisi parhaiten asiakkaan kuntoutumista, olisi juuri pajapalvelut.
Toimivassa yhteistyössä olennaisina tekijöinä pidetään yhteisiä tavoitteita, yhdessä tekemistä ja hyvää tiedonkulkua. Yhteisten tavoitteiden ja yhteistyökulttuurin puute hankaloittaa yhteistyötä ja estää myös asiakasohjautumista. Hyvinä käytäntöinä nousevat tiivis yhteydenpito ja sosiaaliohjaajien säännöllinen jalkautuminen työpajoille. Tämä varmistaa asiakastuntemusta sekä prosessiin kuuluvaa tukea ja ohjausta.
Heikkoutta on se, ettei sote-kuntayhtymän kanssa tunnu löytyvän yhteistä tavoiteilmapiiriä. Kuntayhtymä tuntuu elävän ihan omassa kuplassaan irrallaan kunnista ja koska työpaja on kunnan toimintaa, niin sillä ei tunnu olevan sotelle suurtakaan arvoa.
Sen jälkeen, kun sote-palvelut erkaantuivat kunnasta, koko pakka tuntui hajoavan niin, että kukaan ei enää tiedä kuka tekee, mitä tekee ja miksi tekee.
Asiakasrajapinnoilla tehtävä yhteistyö toteutuu hyvin yhteisillä tiimeillä joka toinen viikko. Kuntouttavan työtoiminnan päätöksenteko on joustavaa ja asiakaslähtöistä. Käytössä on sama ohjelma asiakastyön kirjaamista varten. Sosiaaliohjaajat jalkautuvat työpajalle joka toinen viikko tapaamaan asiakkaita.
Aktivointisuunnitelmien teko yhdessä (nuori, omatyöntekijä, pajaohjaaja) takaa, että nuoren tavoitteet ja menetelmät ovat kaikille selvät.
Haasteellisena pidetään epäselviä käytäntöjä kustannusten kohdentamisessa. Kunta tuottaa palvelua ilmaiseksi sote-kuntayhtymälle, vaikka jo maksaa kuntayhtymälle palvelujen järjestämisestä. Kriittinen kysymys myös on, kuka todellisuudessa vastaa asiakkaan tuesta ja ohjauksesta. Työpajojen perustehtävä on valmennus, ja kuntouttava työtoiminta työpajalla sisältää tukea, ohjausta ja valmennusta. Miten tämä yhteistyö suhteutuu esimerkiksi hankintalainsäädäntöön? Kunnille toiminnan intresseinä nähdään olevan erityisesti osallisuuden vahvistaminen ja työllisyydenhoito sekä työmarkkinatuen maksuosuuksien vähentäminen.
Asetelma, jossa kunta tuottaa itse työpajapalvelun, jota se kuitenkin ostaa kuntayhtymältä on kummallinen. Tämä ajoittain hämmentää, että kenelle tätä työtä tehdään. Nuorille tietysti, mutta maksajan kannalta tämä on hiukan erikoista.
Yhteistyö on kunnalle kannattavaa nuorisotyöttömyyden alentamiseksi, mutta kulujen korvaaminen jää kunnalle. Lisäksi on epäselvää, miten kunnan omatuotannossa olevaa kuntouttavaa työtoimintaa laskutuksellisesti käsitellään osana sote-palveluiden kuntalaskutusta.
Työpajatoimijoiden huoleksi nousee työllisyyden ja nuorisotyön näkökulmien heikkeneminen. Sosiaalihuollon näkökulman katsotaan vahvistuneen ja monialaisuuden vähentyneen. Riskinä pidetään, että palveluiden vaikuttavuus heikkenee, kun painopistettä siirtyy eteenpäin suuntaavasta palvelusta ylläpitävään toimintaan.
Asiakasohjautuminen pajoille erittäin heikkoa, työllisyydenhoito tuntuu koko ajan jäävän toisarvoisemmaksi muuhun nähden, työntekijät vaihtuvat koko ajan ja jo pelkästään lakisääteisten palvelujen tuottaminen tuntuu olevan mahdotonta. Mielestäni sote-puolella ei ole ammattitaitoa hoitaa työllisyydenhoidon tehtäviä.
Mitä näistä kokemuksista voidaan oppia?
Vaikka kuntouttavaan työtoimintaan liittyvät järjestäjä- ja tuottajatahot tulevat sote-uudistuksen myötä vaihtumaan, on rakenteissa monia yhtymäkohtia nykyiseen työpajojen ja sote-kuntayhtymien toteuttamaan yhteistyöhön. Mihin tulisi panostaa hyvinvointialueiden ja kuntien työpajojen yhteistyössä?
Keskeisenä pidetään palvelun järjestäjän ja palvelua tuottavien tai niitä yhteistyössä tarjoavien tahojen avointa keskusteluyhteyttä, yhteistä asiakaskeskeistä kehittämistä sekä molemminpuolista toiminnan tuntemusta ja arvostusta. Kyse on paitsi hyvistä henkilösuhteista, myös toimivista yhteistyörakenteista ja niitä tukevasta yhteistyökulttuurista. Tärkeäksi nousee myös työpajojen viestintä ja markkinointi. Palveluntuottajien kannalta kriittisiä ovat kohtuulliset, laadukkaan palvelun mahdollistavat ostopalveluhinnat. Hinnoittelun tulee turvata palveluntuottajien toiminnan jatkuvuus.
Syy miksi toimii: erittäin avoin ja toiminnan hyvin tunteva vastuutyöntekijä, jonka kanssa käytännöistä on voitu neuvotellen sopia.
Osassa palveluista ostopalvelukorvauksella vaikea kattaa edes välttämättömiä tuotantokustannuksia.
Olennaista on varmistaa myös jatkossa palvelujen aito monialaisuus. Kuntouttava työtoiminta on rajapintapalvelu, sekä sosiaalipalvelu että työllistymistä edistävä palvelu, johon osallistuu eri-ikäisiä asiakkaita. Moni hyötyy kokonaisvaltaisista palveluista, joissa yhdistyy sosiaalipalvelujen, työllisyydenhoidon ja nuorisotyön parhaat puolet. Onnistuneen monialaisen yhteistyön kulmakivenä pidetään yhteistä tahtotilaa ja yhteisiä tavoitteita.
Yhteinen näkemys siitä, mitä ollaan tekemässä ja mihin pyritään nuoren tukemiseksi on onnistumisen ydin. Joskus sosiaalityön ja nuorisotyön painotus on erilainen. Se synnyttää kitkaa yhteistoimintaan.
Yksilölliset tekijät sekä sote-kuntayhtymän työntekijän motivaatio tutustua alueen palvelutarjontaan ja löytää sieltä omalle asiakkaalle soveltuva palvelu. Tämä tuo jonkin verran ns. epätasa-arvoa asiakkaiden välille, koska paljon riippuu siitä, kuinka ”kartalla” sote-kuntayhtymän työntekijä on työpajatoiminnasta ja sen sisällöstä.
Pitkän ajan kuluessa rakentunut yhteistyökulttuuri, selkeä työnjako, tavoitteellisuus ja tuloksellisuus sekä luottamus ammattitaitoon puolin ja toisin.