Leikkaukset pudottavat nuoria yhteiskunnasta, kuka ottaa kopin?
Mitä pitäisi tehdä, kun valtio kääntää selkänsä haavoittuvimmassa asemassa oleville nuorille eikä arvosta nuorisotyötä? Tässä blogissa Pirkanmaan etsivän nuorisotyön koordinaattori Tuomas Kärki pohtii Suomen, Irlannin ja Portugalin eroja ja tarjoaa vaihtoehdoksi yhteisöllisyyttä. Suomessa on pakko kääntyä individualistisesta elämäntavasta kohti yhteisöjä. Vain näin kampitamme yhdessä tulevaisuuden haasteet Suomessa, toteaa Kärki.
Olen ollut onnekas ja päässyt osallistumaan kahdelle eri visiitille vuoden sisään. Pirkanmaan etsivät nuorisotyöntekijät kävivät vuosi sitten tutustumassa nuorisotyöhön Irlannissa ja etsivän nuorisotyön koordinaattorit palasivat juuri työreissulta Portugalista
Mitä näkemästä ja kokemasta on jäänyt käteen? Ensimmäisenä molemmilla kerroilla kasvoille iski se suuri ero työskentelyssä nuorten kanssa.
Suomessa me olemme unohtaneet yhteisöllisyyden ja ruohonjuuritasolta nostamisen.
Suomessa työskentelyn raamit valuvat ylhäältä alaspäin lähtien Opetus ja -kulttuuriministeriöstä ja valuen Avien, kuntien ja järjestöjen kautta kentälle.
Sekä Irlannissa että Portugalissa moni työmuoto rakennettiin pohjalta ylöspäin, niin että työn kohteet kokivat olevan osa työtä ja prosessia. Työn kohdetta osallistettiin ja otettiin mukaan koko prosessiin aivan eri tasolla kuin me Suomessa pystymme. Näin nuorille tuli todellinen kokemus osallisuudesta ja vaikutus kohteessa oli aivan eri tasoinen kuin ylhäältä johdetuissa projekteissa.
Vaikutukset näkyivät konkreettisesti jopa asuinalueen vetovoiman kasvuna, sosiaalisten ongelmien vähenemisenä ja nuorten elämänlaadun parantumisena. Toki sekä Irlannissa että Portugalissa ei ole tarjota sellaista palveluiden kirjoa nuorille, mitä meillä Suomessa on.
Mutta tulevaisuus ei näytä kovin valoisalta nuorten palveluiden osalta Suomessakaan. Usein palvelut, projektit ja kolmannen sektorin toimijat ovat siiloutuneet tai puuttuvat kokonaan reuna-alueilta.
Koko nuorisotyön kenttä tarvitsee yhteisöllisyyden arvonnousun leikkauksien uhkaamassa Suomessa.
Meidän on saatava nuoret ja yhteisö mukaan nuorisotyöhön ja ottamaan nuorisotyö omakseen.
Nykyinen hallitus ei arvosta nuorisotyötä
Nykyinen hallitus ei nuorisotyötä arvosta, mikä näkyi muun muassa nuorisoministeri Sandra Berggvistin vastauksista lähetekeskustelussa. Niistä selvisi, että ministeri ei edes tiedä, mitä etsivä nuorisotyö tekee ja on silti valmis leikkaamaan 116 etsivää nuorisotyöntekijää Suomesta.
Valitettavasti leikkaukset eivät kosketa vain etsivää nuorisotyötä, vaan leikkauksia tulee koko nuorisotyön kentälle. Nuorisotyössä pelataan jo nyt penneillä, joten suuressa budjetissa pienet 2-3 miljoonan leikkaukset per työmuoto saattavat tuntua mitättömiltä. Mutta nuorisotyössä niillä on raskaat vaikutukset ja seuraukset.
Nuorisotyö on Suomessa ollut aliarvostetussa asemassa, mikä näkyy alan väheksyntänä ja palkkauksen jäämisenä jalkoihin. Tuntuu että nykyisillä päättäjilläkään ei ole arvostusta nuoria kohtaan, mikä näkyi hyvin edustaja Keskisarjan puheessa lähetekeskustelussa. Hän totesi opiskelijoiden kulkevan kalliimmissa kuteissa kuin kansanedustajat.
Kovin ovat irtaantuneet nuorten, nuorisotyöntekijöiden ja opiskelijoiden arjesta nämä meidän nykyiset päättäjät.
Kun valtio ei pidä kiinni, on yhteisön otettava koppi
Nuorisotyön voi vielä pelastaa yhteisöllisyyden avulla. Me tarvitsemme nuorisotyöhön ”koko kylä osallistuu” mentaliteettia takaisin. Yhteisön on otettava koppi niistä nuorista, jotka putoavat nuorisotyön leikkausten johdosta nuorisotyön käsistä. Leikkausten jälkeen kun monelta paikkakunnalta poistuu etsivä nuorisotyö, joka on reuna- ja syrjäalueilla ollut se taho, joka on paikannut puuttuvia palveluita.
Suomessa on pakko kääntyä individualistisesta elämäntavasta kohti yhteisöjä. Vain näin kampitamme yhdessä tulevaisuuden haasteet Suomessa.
Yhdessä me voimme. Yhdessä nuorisotyö on enemmän. Meidän pitää vetää nuorisotyössäkin yhteistä köyttä. Me ollaan kaikki loppujen lopuksi nuorisotyöntekijöitä, ihan jokainen.
Irlannin matkasta löytyy todella hyvä video, joka kannattaa ehdottomasti tsekata. Iso kiitos näistä mahdollisuuksista kuuluu Nuorisokeskus Marttiselle, jonka avustuksella molemmat työmatkat toteutettiin. Ja varmistukseksi täytyy vielä todeta, että kumpikaan näistä ei ollut hupireissu!
Tuomas Kärki
Pirkanmaan kansanterapeutti ja etsivän nuorisotyön koordinaattori
