Kohti mielenterveyttä edistävää toimintakulttuuria
Mielenterveyttä edistävä toimintakulttuuri työpaikoilla ei näyttäydy vain työntekijöille, vaan myös kohdatuille nuorille. Inton sosiaalisen vahvistamisen teemavuoden blogisarjassa kirjoittajat valtakunnalliselta ja paikalliselta tasolta pohtivat sosiaalista vahvistamista sen eri osa-alueiden näkökulmasta. 10.10. vietettävän Maailman mielenterveyspäivän kunniaksi ääneen pääsee asiantuntija Katri Peräaho MIELI Suomen Mielenterveys ry:stä ja pohtii mielenterveyttä edistävän toimintakulttuurin merkitystä ja rakentamista.
”Olipa kerran työntekijä, joka saapui työpaikan ovelle pää painuksissa. Ennen sisään astumista hän sulki huolet visusti sydämeensä, laittoi sen lukkoon ja avaimen kassiin. Vastaan tuli kiirettä manaava kollega, joka viiletti ohi. Työntekijä yritti suorittaa kasautuneet työt, söi lounaan etsien samalla nuorelle tilaa jo täydestä kalenterista sekä paikkasi verkostopalaverissa työkaveria, jolla oli edellisellä viikolla päättynyt työsuhde. Päivän päätteeksi hän otti kassista avaimen ja avasi sydämen lukon. Päästi ulos sinne padonneet asiat, päivän aikana hieman kasvaneet – murheet kotona, huolen työn jatkumisesta, riittämättömän olon työn vaatimusten edessä ja näistä seuraavan, lamauttavan ahdistuksen. Käänsi katseen kohti kotia ja huokaisi. Sama toistui päivästä toiseen. Huolten koko kasvoi ja pää painui alemmas. Askeleesta tuli raskaampi.”
Työyhteisön toimintakulttuurilla on väliä
Mielenterveysongelmat ovat yleisimpiä kansanterveysongelmia. Lähes jokainen kohtaa elämänsä aikana tilanteita, jossa mielenterveys järkkyy stressin, menetysten tai vastoinkäymisten vuoksi. Moni jää kuitenkin yksin ja tutkimukset kertovat, että psyykkisesti kuormittuneista valtaosa ei myöskään käytä terveyspalveluita mielenterveysongelmiinsa (Koponen ym. 2018). Mielenterveysongelmiin liittyy yhä stigmaa ja moni kokee häpeää, epäonnistumista tai pelkoa, että oma mahdollinen sairausloma olisi muille taakka.
Vietämme töissä valtavasti aikaa, joten se, minkälainen toimintakulttuuri töissä on, ei ole yhdentekevää. Mielenterveyttä edistävä toimintakulttuuri on yhteisöllisyyttä ja psykologista turvallisuutta sekä mahdollisuutta käyttää vahvuuksiaan ja syttyä omasta työstä. Se on rajattu, inhimillisen kokoinen työnkuva ja siinä pysymistä. Ja samalla lupa ja tila sanoa, että tänään olo ei ole hyvä. Eli paljon muutakin kuin ongelmien ehkäisyä työterveyshuollon kautta. Kuvittele, miltä näyttäisi – tai ennen kaikkea tuntuisi – työpaikka, jossa yhtä avoimesti kuin käytiin läpi, kenellä on ollut korona, puhuttaisi työn tai arjen kuormasta? Työpaikka, jossa pyrittäisi saamaan mielenterveyden vaakakupin painopistettä tasapainon sijaan kallelleen voimavaroihin, jolloin hetkellinen työkuorma tai arjen huolet eivät sitä keikauttaisi kumoon.
Jaksamisemme heijastuu nuoriin ja valmentautujiin
Mielenterveyttä edistävä toimintakulttuuri ei näyttäydy vain meille työntekijöille, vaan myös kohtaamillemme nuorille. Se, miten me puhumme mielenterveydestä, luo merkityksiä ja todellisuutta. Voisimmeko tietoisesti, omalla esimerkillämme luoda maailmaa, työelämää, yhteisöjä ja toimintakulttuuria, jossa on ok voida välillä psyykkisesti huonosti? Oltaisi roolimalleja inhimillisyydestä ja ihmisyydestä. Puhuttaisi vaikeuksista, mutta käännettäisi myös sitä kiikkulautaa tukemalla toistemme vahvuuksia, innostusta, osaamista ja halua kehittyä tai olla jo valmis.
Alun tarina on nimittäin tosi. Se on tarina, jonka useampi teistä kentällä kohtaamistani on jakanut osana koulutuspäiviä. Osa muiden edessä, osa jälkeenpäin. Se on tarina, jonka kokemuksen jaan itsekin.
Mitä jos tarina menisikin näin: Olipa kerran työntekijä, joka saapui työpaikan ovelle pää painuksissa. Ennen sisään astumista hän sulki huolet visusti sydämeensä, laittoi sen lukkoon ja avaimen kassiin. Vastaan tuli kollega, joka katsoi silmiin ja kysyi ”Mitä kuuluu?”. Työntekijä arpoi hetken, kaivoi avaimen kassistaan ja avasi lukon. Kollega istui alas, kuunteli ja rohkaisi puhumaan myös esihenkilölle. Työntekijän sydän ja mieli kevenivät. Hän teki esihenkilön kannustamana töitä kevyemmin kuin normaalisti, käytti nuoren kanssa kiirehtimättä aikaa nuoren tarvitseman määrän, söi lounaan ja perui palaverin, jossa oli tarkoitus tuurata kollegaa, koska päivä oli jo täynnä. Päivän päätteeksi hän lähti kotiin sydän hieman kevyempänä. Sama toistui päivästä toiseen. Huolet poistuivat, katse nousi ja askel oli kevyt.
Käännetään kiikkulautaa yhdessä ja tehdään toisesta tarinasta normi.
“Jos haluat rakentaa laivan, älä pakota ihmisiä keräämään puuta äläkä anna heille tehtäviä ja töitä, vaan opeta heitä kaipaamaan loputonta meren äärettömyyttä.” – Antoine de Saint-Exupéry
Katri Peräaho
Asiantuntija
MIELI Suomen Mielenterveys ry
Lähteet:
Koponen, P.; Borodulin, K.; Lundqvist A.; Sääksjärvi, K. & Koskinen, S. 2018. Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa. FinTerveys 2017 -tutkimus. Raportti. Viitattu 5.9.2022. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/136223/Rap_4_2018_FinTerveys_verkko.pdf?sequence=1&isAllowed=y