Intoa ja innostumista luonnosta
Miten sinä olet löytänyt oman juttusi? Kuka tai mikä on auttanut sinua polulla kohti omia unelmia? Mitä yhteiskunnassa pitäisi tehdä, jotta jokainen saisi mahdollisuuden elää omannäköistä elämää? Into haastaa etsivän nuorisotyön ja työpajojen ammattilaiset, nuoret, valmentautujat, yhteistyökumppanit ja päättäjät vastaamaan. Tällä kertaa innostumista pohtii luonnosta intoa arkeen ja työhön ammentava Niina Himanka Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:stä.
Olen kasvanut maaseudulla, itse asiassa maitotilalla. Vanhempani ovat maanviljelijöitä. Maatilalla riittää aina tekemistä ja varsinkin kesäaikaan suurin osa tilan töistä tapahtuu ulkona.
Erityisesti kesäaikaan rakastin onkimista joenrannassa. Kauniina kesäiltana joki oli lähes tyyni. Heinäsirkka siritti lähistöllä. Jokin kala, kenties ahven, kävi silloin tällöin vedenpinnalla. Rannassa kasvavien koivujen tuoksu sekoittui rantaheinikossa pilkistävien kukkien huumaavaan tuoksuun. Pitelin onkea kädessäni ja tarkkailin kohon liikkeitä vedessä. Voi sitä innostumisen määrää, kun kala lopulta tarttui syöttiin ja koho vajosi veden alle!
Olen aina viihtynyt ulkona luonnossa, erityisesti sulan maan aikaan. Luonto ja luonnossa liikkuminen ovat lähellä sydäntäni. Huomaan, että luonto rauhoittaa ja tasapainottaa minua. Yksi kesälomieni parhaimmista ajanviettotavoista lapsena oli edellä kuvaamani onkiminen joenrannassa. Viihdyin siellä tuntikausia.
Olen asunut maalla ja kaupungissa. Asuin hetken jopa miljoonakaupungissa, Lontoossa, kun opiskelin sosionomiksi ja tein opiskeluihini liittyvän työharjoittelun. Lontoossa ollessani pidin kaupungin vilskeestä ja sen tarjoamista mahdollisuuksista. Kävin museoissa, musikaaleissa ja elokuvissa. Samaan aikaan kaipasin kuitenkin luontoa ympärilleni, ja vietin jopa yllättävän usein aikaa Lontoon lukuisissa puistoissa. Kun palasin takaisin Suomeen, oli kesäkuu. Ihmettelin hiljaisuutta ja vehreyttä, joka minut ympäröi heti lentokentältä poistuttaessa. Ja olin ollut poissa Suomesta vain muutaman kuukauden! Tämä kokemus havahdutti huomaamaan sen, miten onnekkaita olemme, kun luonto on meitä jatkuvasti lähellä.
Nuorisotyössä olen myös pyrkinyt hyödyntämään lähellä olevaa luontoa aina kun se on ollut mahdollista. Omassa työhistoriassani parhaita hetkiä ovat olleet ne, kun on voinut viedä nuoria retkeilemään metsäpoluille ja paistamaan makkaraa laavulle. Samalla huomaa, miten luonto vaikuttaa positiivisesti myös nuoriin. Nuotion äärellä juttu luistaa ja puhelimet unohtuvat taskuun. Toisaalta on myös helppo olla tarvittaessa hiljaa ja katsella elävän tulen taianomaista näkyä.
Tällä hetkellä työskentelen EHYT ry:llä ehkäisevän päihdetyön asiantuntijana. Innostun työssäni erityisesti siitä, että pääsen kehittämään uusia ehkäisevän päihdetyön materiaaleja ja välineitä nuorisotyön tueksi sekä kohtaamaan ihmisiä koulutuksissa ja tapahtumissa. Parhaillaan olemme kehittämässä keskustelukortteja alkoholista, josta olen todella innoissani. Kyseisistä korteista tulee erinomainen työväline nuorisotyöhön, erityisesti nuorten ryhmien kanssa työskentelyyn.
Nykyisessä työssäni pääsen vähemmän hyödyntämään luontoa työympäristönä, mutta luonto on silti edelleen suuressa roolissa arjessani, antamassa vastapainoa näyttöpäätetyölle. Vaan miksi ei kokouksia tai palavereita voisi välillä järjestää luonnossa? Muutaman hengen ideointipalavereita voisi silloin tällöin toteuttaa metsäpoluilla kävellen. Tähän löytyy hyviä vinkkejä esimerkiksi Suomen Ladulta. Tulevalle syksylle aionkin suunnitella työkavereilleni tiimipalaverin luontopolun varrella olevalla laavulla. Päälle säänmukainen vaatetus ja kahvitermari sekä muistivihko reppuun mukaan. Kävely virkistää ajatuksia ja ympäröivä luonto auttaa keskittymään nykyhetkeen. Saako jo innostua?
Niina Himanka
Ehkäisevän päihdetyön asiantuntija
Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry
Kirjoittaja on ollut aiemmin kunnallisessa nuorisotyössä. Tällä hetkellä hän työskentelee ehkäisevän päihdetyön asiantuntijana EHYT ry:n nuorisoalan osaamiskeskustoiminnassa.
Kuva: Niina Himanka