Into: Jatkuvan oppimisen sanastosta uupuu vielä keskeisiä käsitteitä
Into lausui 21.1.2022 opetus- ja kulttuuriministeriölle ja työ- ja elinkeinoministeriölle Jatkuvan oppimisen sanaston luonnoksesta (VN/32564/2021). Toteamme, että sanaston käsitekaaviot ja määritelmätekstit ovat sinänsä kirkkaita. Suhtaudumme kuitenkin kriittisesti siihen, että luonnos on nyt koostettu lähinnä tutkintotavoitteisen koulutuksen ja työllisyydenhoidon näkökulmista. Sanasto tulee pitkälti sivuuttaneeksi niiden ulkopuolella – välityömarkkinoilla, sosiaalisesti vahvistavassa ja kuntouttavassa toiminnassa – tapahtuvan oppimisen, osaamisen tunnistamisen sekä niitä tukevat toimet käsitteineen ja toimijoineen.
Puute on merkittävä: esimerkiksi työpajoista yli 140 (60 % kaikista toimijoista) ympäri Suomen oli vuoteen 2020 mennessä tunnistanut oppimisympäristönsä; melkein kaikilla oppimisympäristönsä tunnistaneilla työpajoilla oli mahdollista suorittaa osia ammatillisista perustutkinnoista; ja liki sama määrä työpajoista laati valmentautujille osaamistodistuksia valmennusjaksolla tunnistetun osaamisen pohjalta. Moni nuori tai aikuinen valmentautuja, jonka opinnot tai työt ovat aiemmin jääneet kesken, saa työpajatoiminnan ja opinnollistamisen avulla lisäeväitä oppimiseensa. Vuonna 2020 nuorista valmentautujista noin kolmannes siirtyi työpajalta johonkin koulutukseen.
Vaihtoehtoiset oppimisympäristöt ja valmennusmuodot palvelevat oppimisen yhdenvertaisuutta
Jotta yleistä osaamistasoa voidaan nostaa ja lähestyä kaikille kansalaisille yhdenvertaisesti tarjoutuvia koulutus- ja työmahdollisuuksia, avainasemassa ovat panostukset pelkän perusasteen koulutuksen varassa olevien ja vaikeasti työllistyvien kohderyhmien oppimiseen. Tutkimuksista tiedetään, että katkenneisiin koulutus- ja työelämäpolkuihin liittyy ennen kaikkea sosiaalisiin taustoihin, kasvuympäristön epävakauteen sekä fyysiseen toimintakykyyn ja esimerkiksi mielenterveyteen liittyviä syytekijöitä.
Sanaston olisikin tärkeää tarjota oppimisen käsitteellisiä rakennusaineita myös sellaisiin elämäntilanteisiin, joissa työllistyminen avoimille työmarkkinoille tai osallistuminen tutkintoon johtavaan koulutukseen eivät ole vielä ajankohtaisia tai ensisijaisia vaihtoehtoja. Tätä tarkoitusta Suomessa palvelevat välityömarkkinat, työpajatoiminta ja muut valmennusyhteisöt: ne tuottavat työ- ja toimintakyvyn kokonaisvaltaisen tukemisen ohella osaamisen tunnistamiseen ja kehittämiseen erikoistuneita ratkaisuja. Kaikessa valmennuksessa keskeistä on, että toiminta hyväksyvässä, sosiaalisesti vahvistavassa yhteisössä luo perustan valmentautujan taitojen kehittämiselle ja oman potentiaalin täysipainoiselle hyödyntämiselle.
Mikäli näkökulmaa ei laajenneta työ- ja toimintakyvyn vahvistamiseen liittyvillä käsitteillä, voi sanaston nyt kapeaa tulokulmaa pitää suoranaisena rajoitteena jatkuvan oppimisen rakenteiden tarkoituksenmukaiselle kehittämiselle. Into ehdottaa, että sanastoon luetaan
mukaan ainakin seuraavat sosiaalisen vahvistamisen ja kuntouttamisen parissa yleisesti käytetyt käsitteet, joihin kytkeytyvä toiminta palvelee suoraan jatkuvan oppimisen yleisiä tavoitteita: opinnollistaminen, oppimisympäristön tunnistaminen, vaihtoehtoinen oppimisympäristö, osaamistodistus, yksilövalmennus, työvalmennus, ryhmävalmennus ja tuettu oppisopimus.
Perehdy Jatkuvan oppimisen sanaston luonnokseen Sanastokeskuksen sivuilla.
