Havaintoja etsivästä nuorisotyöstä, havaintoja ihmisyydestä
Tilastokeskuksen mukaan joka kymmenes 15–29 –vuotias, arviolta 87 000 nuorta, on työn ja koulutuksen ulkopuolella. Osa hetkellisesti, osa pysyvämmin. Etsivä nuorisotyö ja työpajatoiminta tavoittaa vuosittain 43 000 nuorta. Tiedämme, että näiden nuorien on vaikea kokea itseään yhteiskunnan jäseniksi tai pikemminkin tulla nähdyksi osana yhteiskuntaa. Tässä blogissa Seinäjoen etsivä nuorisotyöntekijä Katariina Perälä avaa ajatuksiaan nuorten tilanteista, kohtaamisesta ja inhimillisyydestä.
Nuorilla, joiden kanssa työskentelemme, on usein takana pitkä tie yksinäisyyttä ja erilaisia haasteita. Elämän nivelvaiheissa on vaikeuksia kiinnittyä seuraavaan vaiheeseen. Niissä vaiheissa todentuukin todellisten tukiverkkojen olemassaolo. Tuki ja rinnalle eläminen ja ihmisyyden, juuri tämän yksilön elämästä kiinnostuneena oleminen nousee keskiöön.
Etsivän nuorisotyöntekijä ei ole opettaja, lääkäri eikä työllisyyspalveluiden asiantuntija. Etsivän nuorisotyöntekijän tarkoitus on olla käytettävissä nuorta varten, auttaa niissä asioissa, jotka nuori itse nostaa esille. Etsivä nuorisotyöntekijä jakaa nuoren elämää tämän kanssa, sillä tavalla kuin nuori itse haluaa. On ihminen ihmiselle.
Työntekijänä kuulen usein, että apua on saatavilla monelta taholta ja asiantuntijalta. Saatu apu koetaan kuitenkin pirstaleiseksi tai sitä ei osata hyödyntää. Ei ehkä ole ymmärrystä siitä, missä asiassa tarvitsisi apua ja mihin tämä vastaanotettu apu johtaa. Usein nuorella tuntuu olevan myös haasteita hahmottaa, kuka häntä pyrkii auttamaan missäkin asiassa.
Nuoret jäävät ajelehtimaan palveluihin, joissa kukaan ei pysähdy ehkä oleellisimman asian äärelle: nuoren itsensä. Asiantuntijat tarjoavat apua eri asioihin, jotka sinänsä ovat nuoren tulevaisuuden kannalta merkittäviä. Usein kuitenkin tuntuu, että nuori jää pitkiksikin ajoiksi palveluihin kiinni, koska kyky siirtyä todelliseen, inhimilliseen elämään puuttuu. Tämä kyky opitaan vuorovaikutuksessa.
Tule nähdyksi, opi ihmiseksi
Moni nuori kaipaakin pitkäkestoista apua ja tukea lyhyiden interventioiden sijaan. He kaipaavat aikaa ja tilaa itselle ja omalle kasvulleen. Etsivän nuorisotyön kentällä keskustelemme paljon ja jaamme kokemuksen siitä, että olennaista on mahdollisuus jakaa elämää ja ainutkertaista ihmisyyttä.
Ihmisyyden jakaminen on sosiaalista pääomaa. Osa siitä tulee annettuna, mutta sitä voi myös harjoitella. Osa meistä syntyy sen mahdollisuuden ääreen, että tulee nähdyksi omana itsenään. Ympärillä on itsestä vilpittömästi kiinnostuneita ja innostuneita turvallisia aikuisia, jotka hyväksyvät, tukevat ja rakastavat ehdoitta.
Osa meistä ei synny sen mahdollisuuden pariin. Silloin yhteiskunnan rooli tukiverkostona korostuu. Yhteiskunnan, joka haluaa auttaa ja kannatella ja ottaa osakseen.
Etsivä nuorisotyö ja työpajatoiminta tarjoavat koulutuksen ja työn ulkopuolella oleville nuorille tilaa kasvaa. Tilaa olla turvassa ja osana yhteisöä. Aikaa ja tilaa omien mielipiteiden, ajatusten ja oman mielen järjestämiseen, asioiden ja havaintojen pohtimiseen ja ihmisyyden kokemiseen ja jakamiseen.
Etsivä nuorisotyö ja työpajatoiminta luovat nuorille tiloja, joissa nuori saa olla sellainen kuin kokee olevansa. Etsivä nuorisotyö myös luo tilaa tälle todellisuudelle nuoren käyttämissä palveluverkostoissa. Se tehdään kulkemalla rinnalla, jalkautumalla nuoren kanssa palveluihin ja tuomalla näkyväksi nuoren omaa ääntä ja omia näkemyksiä, jos nuorella ei siihen vielä ole itsellä riittäviä valmiuksia.
Parhaimmillaan turvallisessa vuorovaikutuksessa nuori uskaltautuu pohtimaan, mikä on hänen osansa tässä yhteiskunnassa, hänen tehtävänsä ja hänen merkityksensä.
Aikuinen, kurota nuorta kohti
Olen tehnyt nuorten kanssa töitä pitkään. En ole koskaan tavannut nuorta, joka olisi turhaan palveluiden piirissä. Jokainen tuhansista kohtaamistani nuorista on halunnut apua, jos vastapuolella on ollut halu ja kyky ymmärtää todellinen avun tarve.
Oman kokemukseni mukaan nuori kaipaa usein, että häntä ”etsitään”. Ei ole tavatonta, että pitkän tavoittelun ja kurottelun jälkeen nuori haluaa tulla nähdyksi. Haluaa tulla autetuksi ja sitoutuu palveluun. Moni nuori on saattanut kaivata kurottelua jo kauan. Aikuisia, jotka näkevät ja pysähtyvät ja kurottelevat niin pitkään, että nuori jaksaa kurotella itsekin tarpeeksi sinnikkäästi.
Itse ajattelen, että osa työtäni on luoda mieleeni tila jokaiselle nuorelle, joka itselleni asiakkaaksi ohjautuu. Luon hänelle tilan, ja ylläpidän tilaa ja yritän kurkotella kohti.
Viestittelen, vaikken saa vastausta. Kerron, että nuori on edelleen mielessäni ja kerron, että palvelu on saatavilla, jos ja kun hän sitä haluaa ottaa vastaan. Mikään ovi ei ole sulkeutunut, vaan ovet ovat auki. Apua on tässä, halu ottaa sitä vastaan riittää.
Toisinaan vaikein työ on saada nuori luottamaan rinnalla pysymiseen. Siksi naamiot riisutaan ja jäljellä on vain se, mikä pysyy eli todellisuus. Sen kohtaaminen ei ehkä ole aikaisemmin ollut mahdollista, mutta yhdessä etsivän kanssa sen voi aloittaa. Kun on aikaa ja halu luoda tilaa olla ihminen ihmiselle.
Katariina Perälä
etsivä nuorisotyöntekijä
Seinäjoen kaupunki