Etsivä nuorisotyöntekijä seisoo nuoren rinnalla
Etsivän nuorisotyön tavoittaa ja tukee syrjäytymisvaarassa olevia nuoria ja vahvistaa palvelujärjestelmää. Työmuodon tarve ei ole poistumassa – palvelujärjestelmä on ainaisessa muutoksessa ja nuoren kokoisia aukkoja syntyy. Etsivän nuorisotyön tehtävänä onkin seisoa nuoren rinnalla. Tämä rinnallakulkeva ote tukee tavoitettamme: Suomi, jossa kenenkään ei tarvitse selvitä yksin. Etsivän nuorisotyön rahoituksen tulevaisuuden ylle on nousemassa kuitenkin pilviä. Helsingin kaupungin etsivän nuorisotyön toiminnanjohtaja Timo Kontio kuvaa, mitä haasteita rahoituksen väheneminen merkitsee etsivälle nuorisotyölle ja mitä menetetään, jos uhkakuvat toteutuvat.
Etsivä nuorisotyö ei ole monoliitti. Sen rooli osana palvelujärjestelmää vaihtelee sitä järjestävän kunnan koon mukaan varsin paljon. Väestöpohjaltaan pienemmillä paikkakunnilla työssä kohdattavien nuorten määrä on usein rajatumpi, mutta samalla palveluverkosto on selkeämpi. Voi jopa suoraan tietää, kuka on paikallinen kuraattori, terveydenhoitaja tai etsivä nuorisotyöntekijä. Työntekijöiden kesken voidaan konkreettisesti arjessa sopia vastuista ja keskinäisestä tehtävänjaosta jopa yksittäisen tukea tarvitsevan nuoren kohdalla.
Vastaavasti esimerkiksi Helsingissä nuorille ja nuorille aikuisille on tarjolla noin kolmesataa eri palvelua. Näistä osa on kunnan järjestämiä, osa järjestöjen ja osa yksityisen sektorin. Palveluissa työskentelevien ammattilaisten määrä lasketaan tuhansissa. Kun nuori raapii päätään palveluviidakon rämeikössä, on etsivän nuorisotyön tehtävänä seistä rinnalla, luoda toivoa ja vahvistaa polkua kohti ongelmien ratkaisua. Työ joka tapauksessa kohdistuu nuoreen ja hänen sanoittamiinsa tarpeisiin.
Etsivän nuorisotyön varsinainen tavoite on tehdä itsensä tarpeettomaksi, eli tavoittaa jokainen syrjäytymisvaarassa oleva nuori ja palveluaukkoja tunnistaen vahvistaa palvelujärjestelmää, jotta jatkossa putoamisvaara väistyisi. Kuitenkin koska uusia nuoria tulee koko ajan edellisten siirryttyä aikuisuuteen ja palvelujärjestelmä on jatkuvassa muutoksessa, on etsivän nuorisotyön tarve jatkuva, ja haasteellisessa elämäntilanteessa olevat nuoret tarvitsevat tukea nopeasti myös tulevaisuudessa.
Etsivään nuorisotyöntekijään saa nopeasti ja helposti yhteyden
Etsivän nuorisotyön vahvuus on siinä, että saadakseen yhteyden turvalliseen aikuiseen nuoren ei tarvitse täyttää kriteerejä, ei saada diagnoosia tai erityisen tuen tarvepäätöstä, saati istua viraston käytävällä vuorolappu kädessä. Kaikkialla Suomessa etsivään nuorisotyöhön saa nopeasti ja helposti yhteyden sähköisin välinein, ja vasteajat ovat moneen muuhun palveluun verrattuna hyvin lyhyet. Tämä tarkoittaa sitä, että etsivän nuorisotyön pariin hakeutuu sellaisia nuoria, jotka tarvitsevat paljon nuorisotyötä vahvempaakin tukea. Tämä haastaa työntekijän pitämään omat verkostonsa ja palvelukarttansa kunnossa, jotta ohjaus varsinaiseen tukipalveluun onnistuu ja nuori saa ansaitsemansa avun.
Etsivä nuorisotyö on vakiintunut viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana osaksi nuorten palvelujärjestelmää eräänlaiseksi luotsipalveluksi palveluiden välillä ja nuorten aikuistumisen polulla. Kunnasta riippumatta palvelujärjestelmä on muokkautunut tukeutumaan etsivän nuorisotyön läsnäoloon ja osaamiseen. Esimerkiksi täysi-ikäiset koulupudokkaat ilmoitetaan lakisääteisesti etsiville ja näin kunnan muut viranomaiset voivat luottaa siihen, että keskeytyneet opinnot eivät johda nuoren eksymiseen.
Vuosittain varmistuvassa rahoituksessa on haasteensa
Etsivää nuorisotyötä tuetaan valtionavustuksin ja tähän on opittu luottamaan. Ilman valtionavustuksia toiminta ei olisi nykymuotoista ja todennäköisesti se puuttuisi hyvin suurelta osin. Rahoituksella katetaan työntekijöiden palkkakustannuksia ja näin kannustetaan kuntia järjestämään palvelua. Suuressa osassa Suomea valtionavustus kattaa valtaosan palkkakustannuksista. Tämä ei kuitenkaan ole itsestään selvää. Etsivän nuorisotyön perusrahoitus on laskenut vuoden 2019 tasosta miljoonalla eurolla. Samalla avustuksen määrä per henkilötyövuosi on pysynyt jo hyvin pitkään samana inflaatiosta ja yleisestä palkkakehityksestä huolimatta.
Tämä johtaa toimijoiden omavastuuosuuksien kasvamiseen. Esimerkiksi Helsingissä omavastuuosuus on tällä hetkellä noin puolet palkkakuluista, ja osuus on kasvanut kymmenellä prosentilla viimeisen viiden vuoden aikana. Tämän hetken inflaatiokehityksessä palkkakulut eivät edes muodosta suurinta taloudellista painetta. Pelkällä ihmistyöllä etsivä nuorisotyö ei onnistu, vaan rahaa tarvitaan tiloihin, tarvikkeisiin ja välineisiin. Valtionavustuksen kokonaismäärä on jo vuosia ollut liipaisimella ja heilunta eduskunnan budjettikäsittelyn kuluessa mitataan kymmenissä prosenteissa. Etsivän nuorisotyön toimijat seuraavat hiki otsalla tilanteen kehittymistä, mikä ei ole omiaan prosessien vakiintumisen ja kehittymisen kannalta.
Vuosittain varmistuva rahoitus aiheuttaa myös vaihtuvuutta työntekijöissä. Tilanne ei toistaiseksi ole ollut yhtä paha kuin joissain muissa sosiaalialan ammattiryhmissä, mutta rahoitustilanteen tiukkenemisessa pikkuhiljaa on vaaransa. Jos henkilöstö vaihtuu liian nopeasti, ei toiminta pääse kehittymään, eivätkä rakenteet vakiinnu. Vielä suurempi riski tässä on nuorten ohjausprosessien näkökulmasta. Onnistunut ohjaussuhde rakentuu luottamukselle, eikä sellaista pääse syntymään, jos työntekijä vaihtuu liian usein. Eniten tukea tarvitsevilta nuorilta kuulemme työssämme jatkuvasti, että pulaa ei ole heidän elämässään läsnä olevista tai saatavilla olevista tukipalveluista, vaan ennen muuta pysyvistä ja turvallisista aikuissuhteista. Tätä havaintoa tukee myös syrjäytymistutkimus.
Etsivän nuorisotyön jatkuvuus on varmistettava
Etsivän nuorisotyön professio ja rooli palvelujärjestelmässä ovat vakiintuneet toiminnan tultua kirjatuksi lainsäädäntöön. Kustannustehokkaaksi ja vaikuttavaksi osoittautunut toimintamalli tukee vuosittain tuhansia syrjäytymisvaarassa olevia nuoria kaikkialla Suomessa. Toiminta tukeutuu valtionavustukselle, mikä on mahdollistanut vakiintumisen. Rahoituksen suhteellinen heikkeneminen pitkällä aikavälillä ja vuosittainen varmistuminen aiheuttavat ilmeisen riskin sille yhteiskunnallisesti asetetulle tavoitteelle, että nuoria ei päästetä syrjäytymään. Jos ja kun tästä tavoitteesta halutaan pitää kiinni, on etsivän nuorisotyön perusrahoitusta nostettava, sen jatkuvuus varmistettava ja toimijakentän omarahoitusosuutta alennettava.
Timo Kontio
toiminnanjohtaja
Helsingin kaupunki