Etsivä nuorisotyöntekijä ja nuoren osaaminen – aivan kuin sienestäjä ja sienimetsä
Vuodenajoista herkkäpiirteisimmän sekä Osaaminen näkyviin -viikon kunniaksi kai sallitaan syksyinen vertaus: osaamisen tunnistaminen ja näkyväksi tekeminen on kuin sienestämistä. Etenkin juuri etsivään nuorisotyöhön kielikuva istuu kuin herkkutatti kermakastikkeeseen. Inton etsivän nuorisotyön asiantuntija Miikka Piiroinen kertoo, miksi.
Metsän sienistä parhaat tapaavat piillä tuulten viskomien lehtien ja oksien alla tai ovat hautautuneet vaikeakulkuisiin varvikkoihin. Samaan tapaan nuoruudessa ihmisen osaaminen – koko kykyjen ja taitojen, vahvuuksien ja voimavarojen, kiinnostusten ja taipumusten rikas rihmasto – on usein piilevää.
Viitteitä tuon rihmaston olemassaolosta pulpahtelee kyllä näkökenttään miltei heti, kun etsivä nuorisotyöntekijä ja nuori tutustuvat toisiinsa. Poimittaviksi päätyvät löydöt vaativat kuitenkin lähes aina aikaa ja yhteisiä retkiä. Etsivä auttaa katsomaan ja näkemään kätkeytynyttä hyvää. Nuori toimii kanssasienestäjänä, joka löydöt kerää talteen.
Suojassa viihtyvien lajien tunnistamisesta
Etsivässä nuorisotyössä kohdataan paljon nuoria, jotka ovat jääneet kasvuympäristössään varjoon. Huomattavaa osaa nuorista on vähättelemällä ja kiusaamalla latistettu tai suorastaan tallottu, eikä myönteisiin ominaisuuksiin ole kiinnitetty huomiota. Heidät on ajettu kasvamaan piilossa, jossain muille vaikeasti saavutettavassa kolkassa.
Rinnakkain kasvavat ja takaisin luonnon kiertokulkuun lahoavat yhtä lailla niin upeimmat ruokasienet kuin myrkyllisimmät seitikitkin. Valitettavasti tämä on joskus tilanne myös työn ja koulutuksen ulkopuolella olevien, syrjään työnnettyjen nuortenkin kohdalla. Kuin tulipunahaperon kirpeä malto voi yksin jäänyttä poltella kysymys: onko minusta mihinkään hyvään, kun en näytä muiden koreihin kelpaavan?
Etsivän nuorisotyöntekijän ammattitaidolta edellytetään kykyä erottaa ja tunnistaa – ei ihan sienilajeja, vaan – erilaisia inhimillisiä vahvuuksia, osaamisen lajeja ja mahdollisuuksia avaavia luonteenpiirteitä, jotta hän voi auttaa tuomaan niitä esille. Tarvitaan myös ymmärrystä nuoruudesta ja ihmisenä olemisesta ylipäätään, eli aavistelua siitä, mitä itse kunkin sisäisestä maastosta saattaisi löytyä ja mistä suunnasta.
Oikein katsottuna lähemmän tarkastelun ja eteenpäin viemisen arvoistahan on jokaisessa nuoressa. Etsivässä nuorisotyössä ja työpajoilla lähdemme aina liikkeelle perusolettamasta: jokainen innostuu jostakin. Jokaisella on sellaisia myönteisiä alttiuksia ja valmiuksia, joihin tarttumalla ja joita kasvattamalla hän voi rakentaa mielekästä paikkaansa ja tapaansa olla maailmassa. Toivoa sinänsä ei tarvitse erityisesti etsiskellä tai löytää. Pikemminkin toivo on jo kiinni kasvanut meihin, vahvuuksiimme, ja siihen millaisia olentoja perimmiltään olemme.
Työkaluina vain oma itse, arkivarusteet, aika ja oleminen
Oli kyse sitten kuusimetsästä tai nuoren sisäisestä maailmasta, on etsivän silmän annettava tottua ja aistien asetuttava uuteen, vielä tuntemattomaan maastoon. Ympäriinsä höntyilemällä ei kerry kotiinvietävää. Mitään todellista tarkoitusta ei palvele myöskään se, jos heittelee pystymetsästä nuoren suuntaan tavanomaisimpia positiivisia adjektiiveja tai tekee liukuhihnalta CV:eitä ja törkkii nuorta kylmiltään luistelemaan syksyn pettäville ensijäille, eli suoraan siltä istumalta työnhakuun tai koulutukseen. Sehän on sama kuin kahmisi koriin vain näön vuoksi niitä höttöisiä ja syömäkelvottomia lakritsirouskuja, joita metsikössä on aina jalkojen juuressa – näyttää jonkun silmään ehkä tulokselta, mutta ei lopulta ole sinne päinkään.
Sen sijaan huolellinen perehtyminen ympäristöön, kätten upottaminen sammaliin ja lehtien putsaaminen sivuun palkitaan. Yhden oikean ja elinvoimaisen vahvuuden, kiinnostuksen kohteen tai kantarellin viimein löydyttyä aavistukset saavat pontta: täällä on kätköissä varmasti vielä vaikka mitä! Ja niin sitä alkaakin hahmottua esiin lisää tavaraa, kuin niitä kuuluisia sieniä sateella.
Toisinaan yhden kahvikupposen tai puistokävelyn aikana huomaa yhteisen tien johtaneen niin merkittävälle apajalle, että kohta kori on jo täysi: nuori ja etsivä nuorisotyöntekijä voivat näiden poimimiensa ainesten turvin yhdessä rakennella hyvinkin kauaskantoisia ja silti elävään todellisuuteen juurtuneita tulevaisuudensuunnitelmia. Monenlaiset aiemmin poissuljetulta näyttäneet vaihtoehdot tai määränpäät tulevat mahdollisiksi, kun tiedetään, mitä nuorella on repussaan hänen kulkiessaan niitä kohti.
Etsivän nuorisotyöntekijän suhde nuoren kykyihin muistuttaakin suhdetta, joka sienestäjällä on tähyämiinsä sieniin: kumpainenkaan heistä ei voi – toisin kuin ehkä opettaja tai maanviljelijä – omia itselleen kunniaa siitä, että olisi kasvattanut löytöjään itse. Etsivä ja sienestäjä vain sattuivat ilmaantumaan oikealla hetkellä oikeaan paikkaan ja osasivat katsoa, kaiken muun teki meitä suurempi luonto.
Mikä sitten erottaa sienestystä ja etsivää nuorisotyötä?
Mutta tässä kohdin käy kuten runoilemaan lähteneelle aina lopulta tuppaa käymään – metafora pettää ja vertauskuvallinen ilmaisu sortuu mahdottomuuteensa. Asiat ja ilmiöt paljastuvat pohjimmiltaan kuitenkin omanlaisikseen.
Sienestys ja etsivä nuorisotyö nimittäin eroavat toisistaan ainakin yhdessä merkittävässä suhteessa: huonosti ajoitetut ja pieleen suunnatut sieniretket saatetaan kokea hukkareissuina, joiden ainoiksi tuloksiksi jäävät metsään katkenneet oksat ja päänahkaan porautuneet hirvikärpäset.
Nuori taas ei ole etsivälle koskaan tyhjä hetteikkö. Vaikka etsivän nuorisotyön kanssa toimimiselle toki on nuorten päivien kulussa enemmän ja vähemmän otollisia hetkiä, ei etsivä nuorisotyö tunne vesiperiä sen jälkeen, kun jotain on yhdessä saatu alkuun. Nyt ei olla sieniveitsen kanssa repimässä irti juuriltaan mitään rihmoja tai loisina eläviä eliöitä, ei kuivaamassa eikä myymässä saati pilkkomassa taikka hellalla kuumentamassa. Jos metsässä oltiinkin, sieltä tultiin varmasti yhdessä pois – ja työ yhä jatkuu.
Ollaan yhä enemmän tässä-ja-nyt, läsnä. Ja ennemmin tai myöhemmin juuri siinä, kahden tai useamman ihmisten välillä sekä heissä itsessään, tapahtuu jotakin sellaista, jossa hyvä, vahvuus ja osaaminen kyllä tulevat näkyviin.
