Etsivä nuorisotyö on tehokasta
Kansanedustaja Jukka Gustafsson kritisoi etsivää nuorisotyötä mielipidekirjoituksessaan (AL 16.3.). Etsivä nuorisotyö (jatkossa ENT) työskentelee 15–28-vuotiaiden nuorten kanssa. Osa nuorista on sellaisessa tilanteessa, että työtä voi kutsua ennalta ehkäiseväksi. Suuri osa nuorista on kuitenkin tilanteessa, jossa ENT on vahvasti korjaavaa työtä. Nuorella saattaa olla lapsuudesta saakka jatkunutta laiminlyöntiä, ensimmäisestä luokasta saakka jatkunutta koulukiusaamista, traumaattisia tapahtumia omassa tai perheen elämässä, ulkopuolisuutta, köyhyyttä tai terveysongelmia.
Lukioiden paremmuutta vertaillessa on vihdoin ymmärretty, että opiskelijoiden osaamiserojen vuoksi myös lukioiden lähtökohdat ovat hyvin erilaiset. Nyt olisikin korkea aika ymmärtää myös se, että nuoren tullessa ENT:n asiakkaaksi, ei edessä välttämättä ole sileää polkua ja kiihdytyskaistaa työelämään. Useimmiten ei lähdetä edes samalta viivalta muiden kanssa, vaan aika lailla takamatkalta.
Vaikuttavuuden arviointi missä tahansa työssä edellyttää tietoa paitsi lähtötasosta, myös tavoitteista. ENT:n nuorten tavoitteet vaihtelevat hyvin paljon. Nuorisolain mukaan ENT työskentelee nuoren itsensä asettamien tavoitteiden pohjalta. Osalle ensimmäisenä tavoitteena on alkaa luottaa toiseen ihmiseen. Jollekin tavoitteena saattaa olla itsensä motivoiminen lähtemään ulos asunnosta. Osalla pelkotilat ovat sen verran pahoja, että asunnosta ei pääse ulos, vaikka motivaatiotakin olisi.
On selvää, että valtion rahoittaman työmuodon tulee olla hyödyllistä ja tuloksellistakin. ENT:n ”tulos” on kuitenkin vaikeammin määriteltävissä kuin sukkahousutehtaan. Nuoren alkutilanteen ja täyden veronmaksukyvyn välille mahtuu paljon välimuotoja, joista voidaan sanoa, että ENT on ollut nuoren elämässä ratkaisevan tärkeä tuki ja turva. Ja kyllä, sen kummemmin asiaa kaunistelematta: muutamia elämiä on varmasti pelastettukin.
Etsivässä nuorisotyössä ja työpajatoiminnassa on kyse sosiaalisesta vahvistamisesta, joka useimmiten on edellytyksenä nuoren toimintakyvyn palauttamiseksi. Työn tuloksia myös arvioidaan SOVARI-mittarilla, josta saadaan laadullista tietoa sosiaalisen vahvistumisen osa-alueista, joita työ on nuorten itsensä kertomana parantanut. Lisäksi saadaan tietoa käytännön asioiden hoidosta, mitkä ovat nuoren mielestä helpottuneet, ja opiskelu- ja työnhakuvalmiuksien kehittymisestä.
Työllistämistoiminnasta ei kuitenkaan ole kyse, joten sellaiset arviointikriteerit ovat tietenkin vääriä näihin työmuotoihin. Toimintakyky, itsenäisyys ja työllistyminen ovat tavoitteena lähes kaikilla, mutta matka sinne on jokaisella erilainen ja ennen kaikkea erimittainen.
Eri paikkakunnilla toimintaolosuhteet ja palvelutarjonta vaihtelevat. Maantieteelliset etäisyydet voivat olla suuria, jolloin yhden nuoren tavoittamiseen menee enemmän aikaa kuin kaupungin keskustassa. ENT on tarkoitettu palveluiden ulkopuolella olevien (tai ulkopuolisuuden riskin omaavien) nuorten löytämiseen, tukemiseen ja eteenpäin ohjaamiseen. Se ei siis ole esimerkiksi koulun tai oppilaitoksen opiskeluhuollon jatke.
ENT ei ole yhtä kuin ne kaikki palvelut, jotka paikkakunnalta on lopetettu. Jos siis ENT:n asiakkaaksi tulee mielenterveyspalveluita tarvitseva nuori, eikä nuori pääse tarvitsemiinsa palveluihin, ei kai mielenterveyspalvelujen toimimattomuutta ja nuoren tilanteen paikallaan pysymistä voida katsoa ENT:n tehottomuudeksi? Sama pätee liian suuriin oppilasryhmiin, ylityöllistettyyn opinto-ohjaukseen, puuttuvaan koululääkäriin, lakkautettuihin TE-palveluihin ja ruuhkautuneisiin päihdepalveluihin.
Teksti:
Pirita Kylmä
Etsivän nuorisotyön koordinaattori
Kokkola ja Keski-Pohjanmaa
Länsi-Suomen etsivän nuorisotyön koordinaatioryhmän pj.