Emotionaalinen turvallisuuden kokemus nuoren sosiaalista vahvistamista edistämässä

Aikana, jossa maailman tilanne aiheuttaa turvattomuuden tunnetta, on hyvä pysähtyä turvallisuuden kokemuksen vahvistamisen äärelle. Emotionaalisen turvallisuuden kokemus auttaa selviytymään vaikeissa tilanteissa. Yliopettaja Eija Raatikainen Metropolia ammattikorkeakoulusta tarkastelee emotionaalisen turvallisuuden kokemusta osana nuorten sosiaalista vahvistamista. Inton sosiaalisen vahvistamisen teemavuoden blogisarjassa kirjoittajat valtakunnalliselta ja paikalliselta tasolta pohtivat sosiaalista vahvistamista sen eri osa-alueiden näkökulmasta.

Notko ja Sevónin (2018) ovat tuoneet tutkimuksessaan esille, että emotionaalisen turvallisuuden kokemus suojaa ihmistä hänen elämässään myös myöhemmin ja auttaa selviytymään vaikeissa tilanteissa. Lisäksi emotionaalisesti turvallinen ympäristö tukee positiivisen identiteetin kehittymistä (Shean & Mander 2020).

Emotionaalisen turvallisuuden kokemus on tärkeää kenelle tahansa, mutta erityisesti nuorten kohdalla siihen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Aikuisilla on jo monenlaista kokemusta elämästä, sen haasteista, mutta myös onnistumisista ja selviytymisistä. Nuoret sen sijaan ovat vasta matkalla aikuisuuteen. Tämä matka tuo esille nuoren ikävaiheeseen liittyvät kehitystehtävät ja haasteet. Jo nuoruus elämänvaiheena on nuorelle uusi ja ensimmäinen elämänvaihe, jossa hänellä on mahdollisuus tehdä erilaisia elämään liittyviä valintoja. Nämä valinnat, ympärillä olevat uudelleen muotoutuvat ihmissuhteet ja elämän realiteettien konkretisoituminen (& niiden lähemmäksi tuleminen) saattavat herättää nuoressa hetkellisesti emotionaalista turvattomuutta. Emotionaalinen turvattomuus ei synny pelkästään muiden ihmisten toimesta, vaan myös monista ajankohtaisista globaaleista kysymyksistä, kuten sodasta, ilmastokriisistä ja muista sosiaaliseen epäoikeudenmukaisuuteen liittyvistä ongelmista. Nämä kaikki voivat herättää nuoressa voimakkaitakin tunteita.

Emotionaalinen turvallisuus mahdollistuu kohtaamisissa

Tunteet tarttuvat nopeasti ja helposti. Tunteiden tarttuminen ei ole vain psykologinen ilmiö, vaan se tapahtuu herkästi tiedostamatta keskushermoston ohjaamana (Nummenmaa 2018). Tunteet tarttuvat myös sosiaalisessa mediassa, ja moni saattaakin joskus jäädä niiden kanssa yksin. Tunteiden tunnistamiseksi, niiden sanoiksi pukemiseksi ja niiden läpielämiseksi nuori tarvitsee muita nuoria ja myötäeläviä emotionaalisesti sensitiivisiä aikuisia. Tunteita on runsaasti (yli sata), mikä osaltaan haastaa niiden tunnistamista (ks. esim. Ekström ym. 2020). Yksinjääminen tunteiden kanssa ei edistä nuoren sosiaalista vahvistamista. Mahdollisuus ryhmään liittymiseen vaatii osakseen myös ryhmän emotionaalisen turvallisuuden tarkastelua. Emotionaalinen turvallisuus syntyy, vahvistuu tai haurastuu osana vuorovaikutusta ryhmän, mutta myös yksilöiden välillä.

Emotionaalisesti turvallinen ympäristö mahdollistuu tasavertaisessa ja kunnioittavassa kohtaamisessa, tietoisuudessa tunteiden ilmenemisestä ja merkityksestä. Se vahvistuu kohtaamisessa, jossa ei tehdä nopeita tulkintoja ja johtopäätöksiä toisen puheesta, ilmeistä tai eleistä, vaan maltetaan kuunnella asia loppuun asti ilman omaa argumenttia. Kun ihminen tiedostaa, että hänen puheellaan, sanoillaan, tekemisillään ja tekemättä jättämisillään on yhteys osaltaan emotionaalisen turvallisuuden tai turvattomuuden luomiseen, hän mitä todennäköisemmin pysähtyy hetkeksi asian äärelle. Emotionaalisesti turvallinen yhteisö tukee osallisuuden kokemuksen toteumista.

Edellisten lisäksi mentalisaatiota (Pajulo, Salo & Pyykkönen) voidaan ajatella ikään kuin ’avaimena’ nuorten kanssa toimiville aikuisille, ovien avaamisena nuoren maailmaan ja mielen vaihtuvien maisemien tarkasteluna yhdessä nuoren kanssa. Emotionaalisesti turvallisessa ympäristössä asioista voidaan olla eri mieltä, mutta ihminen hyväksytään tai ainakin ymmärretään, vaikka nähtäisiinkin asia eri kantilta. Ammatillisesti empaattisesti suhtautuva ohjaaja kehittyy tunteiden tunnistamisen ja tunnetyöskentelyn lisäksi empaattisessa reflektiossa, kuitenkin säilyttäen rajat ja kyvyn eritellä omia tunteitaan (Raatikainen, Rauhala & Mäenpää 2017; 2020). Sosiaalinen vahvistaminen mahdollistuu emotionaalisesti turvallisen yhteisön ansiosta. Emotionaalisesti turvallinen yhteisö on mukaan kutsuva, ei luotansa pois työntävä.

Miten vahvistaa emotionaalista turvallisuutta?

Emotionaalista turvallisuutta voi vahvistaa seuraavasti:

• Aktiivinen ja myötäelävä, mutta tilaa antava kuunteleminen
• Uskallus kysyä tunteista, viipyillä ja tarkastella tunteita, myötäelää tunteita yhdessä läpi
• Osoittaa ystävällisyyttä ja luottamusta pienin teoin
• Olla tietoinen mentalisaatiosta ja empatiasta vuorovaikutuksessa
• Palata tunnekokemuksiin myöhemmin ja tehdä niistä hyväksyttäviä
• Tunteiden näkyväksi tekeminen osana ryhmän arkea (esim. Tunnetaulut ja -kartat)
• Yhteisön tai ryhmän ’tunnesuunnitelman’ laatiminen (Miten meillä edistetään emotionaalista turvallisuutta?)

Kaiken kaikkiaan kyky ja halu puhua toiselle ihmiselle, mutta myös itselle rakentavasti, edistää emotionaalisesti turvallisia ihmissuhteita. Myötäelävä läsnäolo ja luottamusta herättävä toiminta lisäävät myös osaltaan kunnioituksen kokemusta. Se luo ’tilaa’ toisen ihmisen näkyväksi tekemiselle. Ihminen, joka kokee muiden taholta emotionaalista turvaa ja kunnioitusta, uskaltaa myös itse kunnioittaa itseään, liittyä ryhmään sekä etsiä suuntaa elämässä. Emotionaalisesti turvallinen ympäristö on yhteydessä psykologiseen hyvinvointiin ja sosiaaliseen tyytyväisyyteen (Shean & Mander 2020). Emotionaalisesti turvallisen yhteisön rakentaminen ja ylläpitäminen luovat siltaa emotionaalisesti kestävälle tulevaisuudelle.

Eija Raatikainen
Yliopettaja
KT, sosiaalityöntekijä
Metropolia ammattikorkeakoulu

Lähteet

Ekström, M.C., Raatikainen, E. and Isacsson, A. (2021), ”Between despair and joy – emotions in learning”, Journal of Applied Research in Higher Education, Vol. 13 No. 1, pp. 228-241. https://doi.org/10.1108/JARHE-08-2019-0215

Notko, M. & Sevón, E. (2018). Conflicts in Family Relations, Children’s Emotions and Agency. Children & Society, 32, 61–72. doi:10.1111/chso.12227.

Nummenmaa, L, Hari, R, Hietanen, JK, Glerean E. Maps of subjective feelings. Proc Natl Acad Sci U S A. 2018 Sep 11;115(37):9198-9203. doi: 10.1073/pnas.1807390115. Epub 2018 Aug 28. PMID: 30154159; PMCID: PMC6140475.

Pajulo, M., Salo, S. & Pyykkönen, N. (2015).  Mentalisaatio ihmistä suojaavana tekijänä. LÄÄKETIETEELLINEN AIKAKAUSKIRJA DUODECIM.

Raatikainen,  E., Rauhala, LA. & Mäenpää, S. (2021). An educational intervention focused on teaching Qualified Empathy to social work students in Finland. Journal of Applied Research in Higher Education. https://www.emerald.com/insight/content/doi/10.1108/JARHE-11-2020-0404/full/html

Raatikainen, E., Rauhala, L. A., & Mäenpää, S. (2017). Qualified Empathy. A key element for an empowerment professional. Sosiaalipedagoginen aikakauskirja, 18, 113–21. https://journal.fi/sosiaalipedagogiikka/article/view/65404

Shean, M., & Mander, D. (2020). Building emotional safety for students in school environments: Challenges an opportunities. In R. Midford, G. Nutton, B. Hyndman & S. Silburn (Eds.), Health and Education Interdependence: Thriving from Birth to Adulthood (pp. 225-248). Springer, Singapore. https://doi.org/10.1007/978-981-15-3959-6_12

Kategoriat

• Blogi