Yhteistyötä yli sektorirajojen
”Meijän lapset ja teijän kakarat”, näin analysoi naapurin täti paikallista nuorisoa. Tilanne liittyi ehkä hetkeen, kun nuoriso kokoontui viettämään yhdessä aikaa, ja meno yltyi äänekkääksi eikä ristiriidoiltakaan vältytty. Täti täydensi sanomaansa vielä kehottamalla poikaansa ”panemaan porukan kuriin, erityisesti naapurin kakarat”.
Tuo analyysi osui ja upposi. Muistan vieläkin sen epäreiluuden tunteen, jonka tuomio herätti. Eihän se jako nuorten suhteen kaksitahoinen ollut, meitä oli vaikka minkälaisia nuoria. Oli villejä, viisaita, kilttejä, uhkarohkeita, pököpäitä, hitaita, nopeita, ihastuttavia, ja kaikki mahduttiin samaan porukkaan.
Yllä kuvattu muisto on pieneltä paikkakunnalta, jolla asuin nuorena. Silloin oli tavallista, että me eri-ikäiset nuoret pitkin kyliä kokoonnuimme yhteen viettämään aikaa keskenämme. Yhdessä pelattiin, leikittiin, jaettiin kokemuksia, kokeiltiin rajojamme, riideltiin, rähistiin jne. Tärkeää oli nähdä, kuulla ja kokea yhdessä muiden nuorien kanssa elämää, kasvaa ja kypsyä. Silloin en tietenkään asiaa syvällisesti pohtinut, hengailin vain mukana, koska se tuntui hyvältä.
Tämän vapaan hengailun lisäksi nuoruuteen liittyi toki ohjattuja toimintaympäristöjä, kuten koulu tai urheiluseura, joissa me nuoret toinen toisistaan mallia ottamalla tai toisiamme tarkkailemalla kerättiin eväät omaan aikuisuuteen. Tärkeänä esimerkkinä toimivat myös aikuiset. Vaikka aikaa on kulunut paljon, arvelen, että jotkut nuoruusaikaan liittyvät tarpeet ovat edelleen samoja.
Uskon, että tämän ajan nuoret, kuten nuoret aiemminkin, tarvitsevat useita erilaisia ympäristöjä, joissa voivat toisiaan kohdata. He tarvitsevat monipuolisia ohjatun toiminnan mahdollisuuksia ja vastaavasti myös paikkoja, joissa toiminta lähtee heistä itsestään – sekä toimintaa näiden ääripäiden väliltä. Nuoret tarvitsevat mahdollisuuksia löytää erilaisia aikuiskontakteja omaa kasvuaan viitoittamaan.
Yhteistyötä tekemällä eri nuorisotoimijoiden välillä ja yli sektorirajojen, me nuorisotyön ammattilaiset tunnistamme entistä paremmin toistemme työmuotoja sekä niiden tarjoamia mahdollisuuksia nuorille. Tietoisuus eri tahojen tarjoamista palveluista poistaa nuorille tarjottavien palveluiden päällekkäisyyttä ja parhaimmillaan lisää palvelutarjonnan kirjoa. Kun kohtaamme nuoren kokonaisvaltaisesti ja ohjaamaamme hänet olemassa oleviin palveluihin tai toimintoihin, tarjoamme hänelle mahdollisuuden uusiin nuoriso- ja aikuiskontakteihin. Tietoisuus muista auttaa myös meitä pohtimaan sitä, milloin nuoren kannalta on tarpeellista lähteä yhdessä tutustumaan uuteen ympäristöön ja näin edesauttaa uusien ulottuvuuksien löytämisessä.
Työssäni nuorisotyön maakunnallisena koordinaattorina Varsinais-Suomessa kuulun koordinaattorien ”Satavarmat” ryhmään. Sen muodostavat Satakunnan ja Varsinais-Suomen alueilla toimivat nuorisotyön koordinaattorit (2 etsivän, 2 työpaja- ja 2 avoimen nuorisotyön) sekä aluehallintoviraston nuorisotoimen ylitarkastaja ja nuorisotoimentarkastaja. Kokoomme noin neljä kertaa vuodessa vaihtamaan ajatuksia nuorisotyön ja alueen nuorten kuulumisista. Pohdimme sitä, miten voisimme toimia äänitorvina näille kuulumisille. Olemme suunnitelleet mm. yhteistä vaikuttamistyötä tulevissa kuntavaaleissa sekä nuorisotyöhön liittyvän verkostoitumisen johtamista ja arviointia. Koska ryhmän toiminta on nykyisillä osallistujilla melko uutta, koen, että haemme vielä yhteistä näkemystä siitä, mitä kaikkea voimme yhdessä tehdä ja mihin asioihin vaikuttaa nuorten hyväksi.
Miksi nuorisotyön eri toimintojen sitten tulisi tehdä yhteistyötä? Vastaukseni on: nuorten vuoksi. Vaikka toimintatavat ja ehkä pelisäännötkin eri nuorisotyön muodoissa vaihtelevat, keskiössä on oltava nuoret ja heidän monimuotoiset tarpeensa. Yhteistyöllä pystymme vastaamaan heidän tarpeisiinsa kattavammin.
Heli Veijola
Varsinais-Suomen nuorisotyön koordinaattori