Työpajatoiminnasta buustia elämään ja ammatinvalintaan
Kysyimme kohdennetun nuorisotyön osaamiskeskuksen tutkimuksesta ja tiedontuotannosta vastaavalta projektitutkija Mirja Määtältä, mitä työpajalla olleiden nuorten haastatteluissa on noussut esille. Määttä vastaa kysymykseen Inton blogissa.
Olen saanut seurata nuorten aikuisten elämänkulkua kolmena peräkkäisenä vuonna Ohjaamoista työelämään –tutkimuskokonaisuudessa*. Alkuvaiheessa tarkastelimme ensimmäisiä työelämään liittyviä kokemuksia vaikkapa ammatillisten opintojen harjoitteluissa tai kesätöissä. Hyvän tulevaisuuden visualisointi kuului myös keskusteluihimme. Kysyimme, millaisia toiveita tulevaisuudesta ja hyvästä elämästä nämä nuoret aikuiset kantavat mukanaan. Aivan viime viikkoina eli marras-joulukuussa 2020 haastatteluissa käsiteltiin poikkeuksellista korona-aikaa ja sen vaikutuksia nuorten elämään. Lisäksi kysyimme työpajajaksojen merkityksestä elämässä, jos sellaisesta oli kokemuksia**. Niiltä, joilla ei ollut omaa kokemusta, kysyimme mielikuvia työpajoista. Tämä kirjoitus käsittelee 17 nuoren aikuisen kokemuksia ja näkemyksiä työpajoista heti tuoreeltaan tekemieni haastattelujen jälkeen.
Nuorilla oli kokemusta eripituisista palkkatuki-, työkokeilu- tai kuntouttavan työtoiminnan jaksoista, osalla useammastakin jaksosta. Oleelliseksi he kokivat sen, että arki- ja työelämätaidot paranivat ja vertaissuhteet sekä suhteet ohjaajiin vahvistivat omaa sosiaalisuutta. Parhaimmillaan työpaja on kasvattava, kannustava, itsetuntemusta ja -luottamusta lisäävä jakso, jonka aikana pääsee tutustumaan työelämään.
Osa nuorista tuli työpajajaksolle ammattikoulutettuna ja pidempään työttömänä olleena, osalla oli ylioppilastutkinto eikä vielä tietoa omasta alasta. Yhdellä haastateltavalla ei ollut peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Osa haastatelluista oli ollut toistuvasti erilaisissa työllistymistä edistävissä palveluissa. Heille oli oleellista, että sai tehdä jotain sen sijaan, että olisi kotona tekemättä mitään.
Oman alan pohdintaa
Työpajasta osa oli saanut tukea oman alan löytämiseen tai vahvistusta siihen, että jo valittu ala on oikea ja siihen kannattaa satsata. Yhdelle ammattiosaajalle työpajatoiminta ei tarjonnut uutta osaamista ja haasteita; esimerkiksi tekniset työvälineet olivat vanhakantaisia nopeasti kehittyvällä alalla. Silti hän koki työpajajakson hyödyllisenä esimerkiksi siksi, että se osoittaa tuleville työnantajille aktiivisuutta. Toinen ammattikoulutettu koki taas työtehtävät monipuolisina ja ammattitaitoa ylläpitävinä.
Yksi ylioppilas koki juuri työpajatoiminnan olleen hyvä väylä tutustua uuteen kotikaupunkiin ja ihmisiin sekä löytää itselle sopiva ala. Hänellä oli kokemusta kolmesta eri pajajaksosta. Yhden pajan ohjaajasta tuli hänelle myös ammatillinen esikuva. Toisena haastatteluvuotena hän oli aloittanut opiskelut ammattiopistossa toivealallaan ja kolmantena haastatteluvuotena siirtynyt ammattikorkeakouluun samalle alalle. Siirtymät olivat hänen kohdallaan sujuvia. Hän oli oikein tyytyväinen työpajan tarjoamaan tukeen ja taitoihin oman alan löytämisen tiellä.
Olennaista kokonaisvaltainen tuki, mielekäs tekeminen ja yhteys työnantajiin
Joillekin nuorille oli kertynyt jo kokemusta toisten nuorten ohjaamisesta. He olivat joko valmistuneet tai valmistumassa nuorisoalalle. Työpajoissa oleellista on heidän näkökulmastaan kokonaisvaltainen tuki, arkielämän taitojen harjoittelu ja mielekäs tekeminen, ei ”mutterin pakkaaminen”. Myös pitkään omissa oloissaan olleet nuoret saavat työpajoista apua ulospäin suuntautumiseen. Kehittämiskohteena eräs useissa työllistymistä tukevissa palveluissa ollut nuori koki, että työpajajakson tulisi olla riittävän pitkä (yli kuusi kuukautta) ja tarvittaisiin myös vahvempi yhteys työnantajiin, mikä mahdollistaisi työelämään siirtymisen. Se oli muodostunut hänelle pulmakohdaksi. Toinen haastateltava toi esille, että ohjaajia ja tekemistä tulisi olla enemmän.
Näille haastateltaville nuorille aikuisille työpajatoiminta näyttäytyi hyvänä mahdollisuutena oppia itsestä ja työelämästä, löytää jopa oma ala tai ainakin tehdä jotain mielekästä yhdessä toisten kanssa.
* Tutkimuskokonaisuudesta on tehty ja tekeillä useita tieteellisiä artikkeleita ja opinnäytetöitä. Lue lisää tutkimuksesta Kohtaamon verkkosivuilta.
** Haastatteluissa kysyttiin muun muassa: Oletko ollut jollakin työpajalla? Oliko se palkkatukijakso, työkokeilu tai kuntouttavaa työtoimintaa tai muuta? Miten arvioisit sen jakson / niiden jaksojen merkitystä sun elämässä? Mikä siinä / niissä oli mahdollisesti hyödyllistä? Mitä kehitettävää työpajatoiminnassa olisi? Miten ne mahdollisesti voisi tukea paremmin elämässä ja etenemisessä?
Mirja Määttä, projektitutkija, VTT
Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu − XAMK