Työpajalla sain opiskella omien voimavarojeni mukaan
Miten sinä olet löytänyt oman juttusi? Kuka tai mikä on auttanut sinua polulla kohti omia unelmia? Mitä yhteiskunnassa pitäisi tehdä, jotta jokainen saisi mahdollisuuden elää omannäköistä elämää? Into haastaa etsivän nuorisotyön, työpajat, nuoret, valmentautujat, yhteistyökumppanit ja päättäjät kertomaan, mikä on ollut heidän elämässään se tärkeä ihminen, käännekohta tai asia, joka on auttanut heitä toteuttamaan omia unelmiaan. Tällä kertaa omaa polkuaan pohtii nuori, jolle työpaja tarjosi vaikeassa elämänvaiheessa alustan, jolta ponnistaa kohti lukio-opintoja.
Päädyin työpajalle Tornioon syksyllä 2018, kun olin 15-vuotias ja yläasteella. Olin ollut koko yläasteen enemmän tai vähemmän poissa koulusta vaikean masennuksen vuoksi. Näinä vuosina, välillä osastolla maatessani ja kuntoutuskodissa ollessani, jäin opinnoista jälkeen ja koin olevani umpikujassa niin koulun kuin koko muun elämäni suhteen. Kun minulla alkoi mennä vähitellen paremmin ja olin valmis suorittamaan yläasteen loppuun, päätimme koulun ja muiden minua tukevien tahojen kanssa, että menen työpajalle, teen koulua pääosin itsenäisesti ja osallistun samalla luovan pajan toimintaan.
Työpajalle siirtyminen mahdollisti minulle opiskelun omien voimavarojen mukaan, aluksi vain muutaman päivän viikossa. Pidimme tiiviisti yhteyttä kouluun, ja matemaattisten aineiden opettaja kävi välillä työpajalla opettamassa minua. Luova paja antoi minulle myös mahdollisuuden toteuttaa luovuuttani ja tehdä taidetta. Se oli siinä hetkessä tärkeä voimavara, sillä taide oli ollut suuri osa elämääni aina, mutta masennuksen vuoksi sen toteuttaminen oli jäänyt tauolle. Päiväni koostuivat siis työpajan luovista töistä sekä omassa rauhassa itsenäisestä opiskelusta. Tämän lisäksi pajalla oli etsivän nuorisotyön kanssa yhteistyössä toimiva nuorten ryhmä, jonka kanssa kävimme välillä esimerkiksi pelaamassa sulkapalloa tai kiipeilemässä.
Työpajalla olin reilun vuoden, ja sain siinä ajassa koko yhdeksännen luokan suoritettua, vaikka olinkin opiskellut alussa hyvin lyhyitä päiviä ja viikkoja. Sain nostettua todistuksen keskiarvon jälleen kiitettävän tasolle edellisvuoden hylättyjen ja viitosten sijaan. Polku jatko-opintoihin aukesi, ja tulevaisuus alkoi näyttää valoisammalta. Kesällä 2019 sainkin kuulla, että olin päässyt haluamaani lukioon Rovaniemelle, ja opinnot alkaisivat tulevana syksynä. Koin, että hidas siirtyminen pajalla takaisin opiskeluarkeen oli tehnyt tehtävänsä ja voimavarani riittivät lukio-opintoihin.
Tällä hetkellä opiskelen lukiossa toista vuotta. Suurin osa yläastevuosien haasteista on takanapäin. Työpajalla itselle merkityksellisiin asioihin pääsi hyvin kiinni ja siellä olleet valmentajat kannustivat eteenpäin. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, en ole varma, olisinko päässyt ilman työpajatoimintaa yhtä hyvin jaloilleni sekä kohti tulevaisuuden haaveita.
Nuorille, jotka ovat hukassa ja etsivät omaa suuntaansa, haluan sanoa, että se oma polku ja suunta löytyy vielä. Kulkemasi polku on ehkä raskas, ja välillä sen suunta voi kadota kokonaan, mutta lopulta kulkeminen helpottuu päivä päivältä, ja määränpää näkyy vahvana edessä.
Nuori, 18 vuotta
Tornio