Pienien tekojen kautta vaikuttajaksi – #haluankuulua
”Inhoon ottaa kantaa mihinkään, ei mulla ole mitään mielipidettä mistään, mä vaan yritän just ja just elää mun elämääni”. Rehellinen lausahdus itseltäni muutaman viikon takaa.
Minä, kuten moni muukin nuori, saatan tuntea itseni irralliseksi päätöksenteosta ja katsoa kammoksuen yhteiskunnan menoa tuntien pakokauhua siitä huokuvasta vastuun vaatimuksesta. Olen huomannut, että monilla ikäisilläni on ennakkoluuloja tai epävarmuutta yhteiskunnallisen vaikuttamisen suhteen. Usein meistä nuorista tuntuu siltä, että muutoksen olisi tapahduttava käden käänteessä. Ymmärrän yskän, mutta entä jos aloittaisimme pienistä teoista?
Pienet asiat näkyvät lopulta kokonaiskuvassa, oli kyseessä sitten yksinkertaiset ostovalinnat tai vain kannanotto sosiaalisessa mediassa. Mielestäni nämä pienet teot auttavat nuoria tiedostamaan, että meillä on edes jonkinlainen kyky vaikuttaa meitä koskeviin asioihin. Kun tutustuu itseensä ja arvot hahmottuvat, voi huomata, ettei vaikuttamisen tarvitse aina olla puoluepoliittista.
Välillä tuntuu tosin, että nuorisoon yritetään vaikuttaa liiankin pakonomaisesti ja kehotetaan koko ajan käyttämään omaa ääntä. Vaikuttajat ovat usein auktoriteetin omaavia aikuisia, eikä nuori kykene samaistumaan heihin samalla tavalla kuin oman ikäisiinsä. On tietysti hyvä asia, että nuoria kannustetaan ja rohkaistaan tuomaan itseään esille, mutta olisiko toisenlainen lähestymistapa toimivampi? Tarvitsemme tapoja tutustua vaikuttamisen mahdollisuuksiin niin, ettei se tunnu ’pakkopullalta’ sekä kannustajille että meille nuorille.
Pehmeän laskun vaikuttamiseen voisi tarjota esimerkiksi sosiaalinen media, joka on muutenkin nykynuorille tärkeä itseilmaisun paikka. Some mahdollistaa erilaisia keinoja saada nuori aidosti kiinnostumaan hänelle merkittävistä asioista. Esimerkkinä tästä voisi toimia somevaikuttajat. Vaikuttajan hyvää tarkoittava sanoma tai vaikka yhteistyö eri järjestöjen kanssa saa nuoret tietoiseksi aiheesta ja herättää mielenkiinnon. Somesta saa esimakua aiheesta, eikä vaikuttaminen tuntuisi välttämättä niin pakolliselta tai ainoastaan poliittiselta.
On olemassa tapoja saada nuorten ääni kuuluviin ilman että siitä tehdään nuoren silmissä liian suuri numero. Pienestä asiasta tulee ajan myötä vähän suurempi. Mielestäni olisi parempi tutustua omaan tapaansa vaikuttaa pikkuhiljaa sekä olla avoin tilaisuuksille, joissa voi tulla kuulluksi. Meillä on ääni, joka muokkaantuu koko elämämme läpi. Oman äänen voi ajatella riippumattomaksi yhteiskunnasta ja sillä saattaa olla henkilökohtaista arvoa; sen ei tarvitse aina olla maailmaa mullistava asia. Oli kyseessä millainen tapa tahansa vaikuttaa, pieni tai suuri, jos meillä vain on mahdollisuus kuulua, niin miksi enne käyttäisi tilaisuutta hyväksemme? Tutustutaan aiheeseen rauhassa ja unohdetaan ennakkoluulot, sillä on parempi tulla kuulluksi kuin antaa äänensä vaieta.
itkupilli
Nuori, Helsinki
Blogikirjoitus on osa Nuorisotyön viikolla käynnistyvää #haluankuulua-kampanjaa. Valtakunnallista Nuorisotyön viikkoa vietetään 7.–13.9.2020. Tänä vuonna teemana on nuorten yhteiskunnallinen osallisuus paikallisella tasolla. Into juhlii nuorisotyötä yhdessä etsivän nuorisotyön ja työpajatoiminnan alueellisten koordinaattoreiden kanssa. Yhteinen kampanjamme näkyy mm. kaikissa Inton sosiaalisen median kanavissa.