Kesäterveisiä etsivän nuorisotyön keulasta
Mitä kuuluu, etsivä nuorisotyö?
Toinen aste. Nuorten pahoinvointi. Oppivelvollisuus. Mielenterveyspalvelut. Etsivien työhyvinvointi. Koronahyökyaalto. Kiusaaminen. Työn vaativuus. Tätä kuuluu etsivään nuorisotyöhön. Alkuvuosi 2021 tai itse asiassa viimeinen puolitoista vuotta on ollut hyvin poikkeavaa aikaa etsivän nuorisotyön kentällä. Toisaalta voi sanoa, että arki sujuu isossa kuvassa suhteellisen normaalisti. Nuoria kohdataan ja autetaan. Verkostot toimivat. Etsivät ympäri Suomea ovat tavanneet toisiaan. Alussa luettelemani asiat ovat nostoja etsivän nuorisotyön alueellisilta koordinaattoreilta toukokuun alussa käydyistä keskusteluista, kun pohdittiin, mistä on puhuttu etsivän nuorisotyön kentällä alkuvuonna. Ilolla ja ylpeydellä olen katsonut, kuinka koko kenttä toimii ja kehittyy, vaikka millaisia aaltoja ja myrskyjä on vastassa.
Etsivän nuorisotyön koordinaatio
Monessa kohdin olen kiittänyt hiljaa itsekseni, että onpa hienoa, kun meillä on etsivän nuorisotyön koordinaattorit jokaisella alueella. Alue on maakunta tai pari tai joku muu maantieteellinen ratkaisu. Nämä 17 huipputyyppiä tekevät osin etsivän nuorisotyön koordinaatiota ja osin etsivää nuorisotyötä. Heillä kaikilla on omasta alueestaan äärettömän arvokas näkemys nuorten, heidän käyttämien palveluiden ja ylipäätään etsivän nuorisotyön tilanteesta. Ei ole kerran tai kaksi, kun olen turvautunut koordinaattoreiden apuun, kun olen pohtinut etsivään nuorisotyöhön liittyviä niin suuria kuin pieniä kysymyksiä. He ovat valmiita auttamaan, tuomaan oman alueensa näkemyksiä valtakunnalliseen työhön ja ennen kaikkea heistä on valtava hyöty, kun ohjataan etsivän nuorisotyön laivaa kohti tulevaisuutta. Kaikilla on oma tehtävä ja rooli.
Asiantuntijuus minussa
Onko minusta tähän? Milloin on asiantuntija? Tiedänkö tarpeeksi? Osaanko varmasti? Olenko vakuuttava kertomaan etsivästä nuorisotyöstä? Tiedon ja pääoman kerryttäminen kentältä on vuosien prosessi. Se vaatii aikaa ja aikaa. Tullessani etsivän nuorisotyön osaamiskeskukseen töihin, silloiseen TPY:hyn ja nykyiseen Intoon ja Kohdennetun nuorisotyön osaamiskeskukseen, mietin monesti näitä kysymyksiä. Näistä samoista aiheista juttelen monesti koordinaattoreiden kanssa, varsinkin siinä kohdassa, kun uusi koordinaattori on aloittamassa. Meistä jokainen tarvitsee vahvistusta ja tukea työlleen. Olen onnellinen, että jotkut näkivät minussa potentiaalia ja usuttivat hakemaan paikkaa, jota en uskonut saavani. Ja tässä sitä nyt ollaan asiantuntija itselle äärettömän rakkaan työmuodon parissa.
Olenko innostunut? TODELLAKIN!
Monet minut tuntevat voisivat sanoa, että ”Katja sä innostut kaikesta!”. Näin se taitaa olla. Innostun herkästi asioista ja käyn nopeastikin tuumasta toimeen. Minun työssäni on onni, että kehittäminen on vahvasti mukana joka viikko. Pohdin tulevia päiviä, kuukausia ja vuosia töitä suunniteltaessa moneen otteeseen. Työpisteeni vieressä minulla on taulu, johon kerään esim. lehdistä uusia vinkkejä omaan työhön. Taululla on myös isolla tekstillä kysymykset: Mitä on etsivä nuorisotyö Suomessa? Mikä on suomalainen tapa? Nuo ovat kysymyksiä, joihin peilaan omaa tekemistä koko ajan. Innostus syntyy minulle myös hyvin pienistä asioista. Nautin, kun mulla on hienot värilliset tussit ja ihania vihkoja, mihin tehdä muistiinpanoja. Viime aikoina eniten innostusta ovat tuoneet puhelinkeskustelut, koordinaattoreiden kanssa vietetty aika, etsivän nuorisotyön tulevaisuustyöpajat ympäri Suomea, WhatsApp-keskustelut ja kaikki uuden oppiminen. Kesä alkaa tänään. Luvassa ihmisen parasta aikaa! Aion kesän aikana innostua (ja nauttia) pihapeleistä, grillaamisesta, penkkiurheilusta, mökkeilystä ja jäätelöstä.
Ihanaa kesää jengi!
Katja Uustalo,
asiantuntija, alueellinen etsivä nuorisotyö
Into – etsivä nuorisotyö ja työpajatoiminta ry
Kuva: Etsivän nuorisotyön alueelliset koordinaattorit