90% etäharjoittelu etsivässä nuorisotyössä – mitä ihmettä?
Pienen sattuman ja onnenkin kautta pääsin harjoitteluun etsivään nuorisotyöhön Kokemäelle. Siellä minut otti huomaansa etsivä nuorisotyöntekijä Tiia Laine. Aluksi harjoittelu jännitti, koska harjoittelupaikan vaihdos tuli vain muutamaa päivää ennen harjoittelun alkua. Olen siis toisen vuoden yhteisöpedagogiopiskelija Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoululta, Xamkilta.
Positiivisesti yllätyin, kuinka monipuolista etsivän työ on. Emme olleet vielä kursseilla hirveästi käyneet etsivän työtä läpi tai sitä mitä se oikeastaan pitää sisällään, joten ennakkoluuloja työtä kohtaan ei ollut. Ihan aluksi en uskonut, että etsivän työ voisi olla minulle kaikista ominaisin työ (toisaalta todellista tietoa ei työstä ollutkaan vielä). Harjoittelun kautta kuitenkin huomasin, että tulevaisuudessa etsivän työ voisikin olla minua varten, harjoittelu avarsi silmiä todella paljon.
Suoritin harjoittelustani 90% etänä. Tämä voi tuntua hassulta. Kuinka etsivää työtä voi toteuttaa noin suurella prosentilla etänä? Me saimme kyseisen tavan toimimaan todella hyvin, tähän vaikutti myös se, että Tiia toimii myös Satakunnan etsivän nuorisotyön koordinaattorina. Uskonkin, että etäharjoittelusta ja uusien verkkotapojen oppimisesta on vain hyötyä tulevaisuutta ajatellen. Nuorten tapaamisia ajoitettiin esimerkiksi lähipäivieni ajaksi mahdollisuuksien mukaan.
Kursseilla puhutut rahoitushakemukset ja rahoitukseen liittyvät asiat ovat tuntuneet haastavalle ja jopa hieman vaikealle ymmärtää pelkkien diojen ja opetuksen perusteella. Harjoittelussa pääsin oppimaan lisää siitä, kuinka esimerkiksi hakemukset tehdään, mistä etsivän palkka koostuu ja kuinka se tulisi käyttää oikea oppisesti. Käytännön kautta asiat näyttäytyivät selkeämmältä. Uskon, että tulevaisuudessa minua auttaa, kun tiedän asioista muutenkin kuin koulunpenkillä kuultuna.
Etsivä nuorisotyö näyttäytyi itselleni monipuolisena yhteisöpedagogin työkenttänä. Harjoittelun kautta sain nähdä todella hyvin yhteisöpedagogin työkenttää ja verkostoitumista eri toimijoiden kanssa. Matkalla yhteisöpedagogiksi eli ammattilaiseksi harjoittelu toi lisää varmuutta tekemiseeni, ammattilaisen näkökulmasta asioiden tarkastelua, tietoa erilaisista toimijoista, rahoituksista, nuorten kohtaamisesta ja paljon muusta! Voisin siis sanoa, että harjoittelu nivoi yhteen koulussa opitut asiat. Kun asioita pääsee konkreettisesti tekemään, on itselle ainakin helpompi oppia asioita ja tuoda aiemmin opitut taidot mukaan toimintaan. Mielenkiintoista oli myös päästä näkemään etsivän työn ohessa koordinaattorin toimintaa. Voinkin suositella etsivän nuorisotyön harjoittelua kaikille yhteisöpedagogiopiskelijoille!
Roosa Miettinen
tuleva yhteisöpedagogi