Aiemman työhistorian mielenkiintoinen heijastelu etsivässä nuorisotyössä!
Enemmän ja enemmän juteltuani kollegojen kanssa kunkin urapoluista, on herännyt kiinnostus siihen, miten muiden alojen aiempi työkokemus tukee osaamista etsivässä nuorisotyössä. Rikas, moninainen työkokemus yhdistettynä riittävään alan koulutukseen tekee etsivistä nuorisotyöntekijöistä alansa timantinkovia ammattilaisia.
Oma urapolkuni nuorisotyössä on ollut tosi suoraviivainen. Jo yläasteella herännyt innostus seurakunnan isos- ja kerhonohjaajatoimintaan patisti hakemaan lukion jälkeen opiskelemaan yhteisöpedagogiksi silloiseen Mikkelin ammattikorkeakouluun vuonna 2004. Valmistumisen jälkeen työskentelin 8 vuotta kunnallisessa perusnuorisotyössä ja työn ohessa hain jatko-opinnoista Y-kirjaimen tutkintonimikkeeni eteen. Perhevapaiden jälkeen loikkasin vähän sattumalta ja onnekkaasti nykyiseen pestiini etsivään nuorisotyöhön vuonna 2017. Paria vuotta myöhemmin tein jännittävän syväsukelluksen etsivän nuorisotyön alueelliseen koordinointiin. Koko työhistoriani olen siis työskennellyt hyvin puhtaasti nuorisotyön viitekehyksessä. Vähän tylsän kapea-alaista, saatan ajatella ajoittain!
Enemmän ja enemmän juteltuani kollegojen kanssa kunkin urapoluista, on herännyt kiinnostus siihen, miten muiden alojen aiempi työkokemus tukee osaamista etsivässä nuorisotyössä. Tämä nousee aina aktiivisesti keväisin mieleeni yhdeksäsluokkalaisten jatko-opintotunteja pitäessä. Siellä tsempataan nuoria, sanoin: ”ei haittaa, vaikka et vielä tietäisi mitä tehdä isona”. Ja toistetaan fraasia ”kaikesta työkokemuksesta ja opinnoista on aina hyötyä”.
Niinpä kyselin vähän kokemusasiantuntijoilta. Kuusi etsivää kertoi omia ajatuksiaan siitä, miten aiempi työhistoria näkyy arjessa etsivää nuorisotyötä tehdessä.
Vanhustyö nousi parissa vastauksessa esiin. Vanhusten yksinäisyys, kotiin jämähtäminen, arjenhallinnan tukeminen… Kuulostaako jotenkin tutulta?
”Opin pitkää pinnaa ja kärsivällisyys venyi kuin samoja asiakkaita kävi katsomassa ja aina samat kuviot, kerrottiin samoja asioita ja milloin mikäkin asia oli hukassa, eli jo silloin on konkreettinen etsiminen tullut tutuksi!”
”Vanhustyössä mietittiin tosi paljon yksinäisiä vanhuksia, jotka asuvat vielä kotona, mutta puolisoa/perhettä ei ole enää tai asuvat kaukana. Samoihin aikoihin alettiin puhumaan etsivästä vanhustyöstä enemmän eli just miten saada aktivoitua niitä yksin asuvia vanhuksia eri palveluihin/jumppiin/muuhun toimintaan, miten heidät tavoittaa parhaiten jne. Silloin tuli itselleni ensimmäisiä ajatuksia myös etsivästä nuorisotyöstä.”
Työkokemusta löytyi myös lastensuojelun puolelta, jossa mukaan on tarttunut ymmärrystä perheiden moninaisista tilanteista.
”Kullakin on se oma polku, jota kulkee, ja sitä tulisi kunnioittaa ja tukea juuri sellaisilla toimilla, jotka sopivat kullekin yksilöllisesti. Kaikki on kuitenkin yhtä tärkeitä ja kaikilla on elämä just omannäköistä ja se on tosi iso rikkaus, ettei oo ketään samanlaista. Kaikille tulisi löytää ne palvelut jotka sopivat ja toimivat.”
Työskentely päiväkodissa on antanut varmuutta vanhempien kohtaamiseen, joka aika-ajoin on osa myös etsivän nuorisotyön arkea. Kehitysvamma-alan työkokemus on vahvistanut osaamista elämänhallinnan tukemisessa.
”Siellä eritteet tuli tutuksi, sillä osa oli tosi huonokuntoisia tai vaativat vahtimista suihkussa käydessään. Monia taitoja heidän kanssa opeteltiin, kuten kodin puhtaanapitoa ja aikatauluttamista, monelta pitää herätä, että kerkeät aamulla lähteä taksin mukana työtoimintaan.”
Aiempi työkokemus messuesittelijänä on opettanut haastateltavan mukaan ihmisten kohtaamista ja työparityöskentelyä. Kaupan kassalla vietetty aika on tuonut kykyä kohdata kaikenlaisia ihmisiä, ratkaista äkillisiä ongelmia ja ”kykyä suhtautua paskaan palautteeseen” (Tämäkin lienee tuttua etsiville ajoittain?).
Kolmivuorotyö tehtaassa on antanut näkemystä fyysisesti raskaasta työstä.
”Antanut hyvän käsityksen mitä on kolmivuorotyö/tehdastyöskentely ja mitä se vaatii, jos etsivässä työssä nuoren kanssa sitä pohditaan... yleensäkin ihan minkä vaan ammatin tunteminen tietysti hyödyttää nuoren tulevaisuutta suunnitellessa ja vaihtoehtoja rajatessa”
Kokemusta löytyi työskentelystä Saappaassa isoilla festareilla.
”Siellä ollessani opin sietämään erilaisia eritteitä ja opin miten reagoida hävyttömiin kommentteihin asiallisesti. Opin myös sen, kuinka käyttäytyä tilanteessa, jossa tapaan uhkaavan henkilön. Saapastyö on nimenomaan jalkautumista, joten se oli entuudestaan tuttua aloittaessani etsivässä nuorisotyössä. Opin siellä myös kohtaamaan erilaisia henkilöitä sekä kuinka keskustella henkilön kanssa, joka ei välttämättä ollut samaa mieltä siitä mikä olisi hänen etunsa mukaista.”
Eräällä etsivällä on lähes kymmenen vuoden työkokemus järjestyksenvalvojana kauppakeskuksissa ja liikenneasemilla.
”Työssä sai kohdata hyvin paljon erilaisia ihmisiä ja täytyi tulla toimeen hyvin monenlaisien ihmisten kanssa. Haastavat ja vaarallisetkin tilanteen opettivat toimimaan stressin alla. Näistä opeista on minusta paljon hyötyä mm. jalkautuessa. Pelisilmä on kehittynyt lukemaan ihmisiä ja tuntosarvet ovat herkkinä muutoksille. Myös kyky kohdata päihtyneitä ihmisiä on kehittynyt tuolloin turvallisuusalan aikana. Tästä syystä pidänkin hyvin mielekkäänä nykyisessä työssäni, kun voin koittaa auttaa vakavasti päihteillä oireilevia. Joskus tilanne on se, että ilman päihteitä tapaamiset eivät vain onnistu.”
Eräs etsivistä summasi moninaisen työhistoriansa mukavasti lauseeseen ”Varmaan ohjaustyön ja paperinpyörittämisen myötä, olen just tässä tehtävässä”.
Nämä työkokemusesimerkit olivat vain pintaraapaisu siitä, millä kaikilla työhistorioilla Suomessa työskentelee huippuosaavaa työtä tekeviä etsiviä, unohtamatta meitä lukuisia ”perusnuorisotyötaustaisia”.
Rikas, moninainen työkokemus yhdistettynä riittävään alan koulutukseen tekee etsivistä nuorisotyöntekijöistä alansa timantinkovia ammattilaisia. Ja työuransa alkupuolella olevat nuorisotyön ammattilaiset ovat sitten taas niitä hiomattomia timantteja, joilta yleensä löytyy se tuorein tieto koulun penkiltä ammennettuna.
Jos työskentelee osana isompaa tiimiä (tai työpariutta löytyy vaikkapa naapurikunnista), on rikkaus saada työkavereiksi monenlaisella taustalla työtään tekeviä ja eri mittaisilla työurilla varustettuja ihmisiä. Erästä aluekoordinaattorikollegaani lainaten:
”Terveessä puussa on kaiken pituisia oksia.”
Jenni Koskivuori
Kanta- ja Päijät-Hämeen etsivän nuorisotyön koordinaattori