Tomin tarina

Työpajoista saatu hyvä kiertämään

Tomi, 39, on nykyään sosionomi ja kolmen lapsen isä. Reitti tähän hetkeen on vaatinut tukea.

Minulla oli paha olo nuorena. Keskittymisvaikeuksien takia oli hankala sopeutua kouluun ja sosiaaliset suhteet olivat vaikeita. Peitin nuorena epävarmuuteni ja tein asioita, joista en ole ylpeä. Jäin 9. luokalle ja keskeytin kymppiluokan. Puhuin itseni lukion peruutuspaikalle, mutta lukio loppui ystäväni kuoltua huumeisiin. Jätin vuokrani maksamatta, olin kotona ja pelasin. Menetin vuokravelkojeni takia asunnon.

Asiat alkoivat muuttua rakastuttuani. Sain syitä taas innostua: tyttöystävälläni oli unelmia, ja ne ruokkivat omiani. Löysin taas taiteellisen ja luovan puoleni.

Millaista tukea olet saanut?

Aloimme käydä Nuorten taide- ja mediapajassa yhdessä tyttöystäväni kanssa. Siellä sai tehdä asioita, jotka tuntuivat hyvältä: teimme teatteria ja opetimme viidesluokkalaisille jopa Egyptin historiaa taiteen keinoin. Sain työpajasta rytmiä ja rutiinia elämääni säännöllisen ja paineettoman kannustavan tekemisen kautta. Palasin myös pelaamaan jalkapalloa vuosien jälkeen.

Siviilipalvelusvuonna kuulin Sinisestä Verstaasta. Siellä sain tehdä toiminnallisia asioita, jotka ruokkivat keskittymiskykyäni ja auttoivat minua jäsentämään ajatuksiani. Sain kannustusta ohjaajilta. Työpajalla tärkeää oli se, että minulle ja ajatuksilleni oli aina aikaa.

Työpajalla meidät nuoret nähtiin vahvuuksien kautta toisin kuin koulussa.

Mitä merkitystä työpajatoiminnalla oli?

En osannut nuorena suunnitella kauheasti arkeani. Harva nuorena osaa kuvitella jotain, mikä ei ole tuttua omasta kokemusmaailmasta. Pelkkä vertaisten seura ei riitä. Työpajassa meidän nuorten keskusteluja ohjattiin tietyistä näkökulmista ja sillä on suuri merkitys siihen, miten ajatukset jalostuivat.

Lähdin opiskelemaan lasten- ja nuorten erityisohjaajan ammattitutkintoa. Opiskelujeni aikana pääsin hankkeeseen, jossa vapaaehtoistyötä tekemällä sain maksettua vuokravelkani pois. Palasin Siniselle verstaalle apuohjaajaksi. Pajalla sain taas uutta näkökulmaa – ammatillista oppimista lempeällä ohjauksella.

Lopulta opiskelin sosionomiksi.

Mitä sinulle kuuluu nyt?

Olen tehnyt töitä nuorten parissa monissa rooleissa ja olen kolmen lapsen isä. Lopulta voitin SM-pronssiakin Futsalissa. Miten? Minulla oli ihmisiä ympärilläni. Kasvoimme vaimoni kanssa yhdessä vanhemmuuteen ja vastuuseen ja opimme nauttimaan arkisista, pienistä asioista.

Kaikissa meissä on hyvää, ja kaikki me tarvitsemme toisiamme oikeissa hetkissä. Pajatoiminta ja ihmiset oli se yhteisö, joka minulta puuttui. Sen avulla sain suuntaa, rohkeutta ja hyväksyntää, jota vaille moni jää.

Olisinko sama ihminen ilman pajatoimintaa? En osaa sanoa. Sen tiedän, että se on vaikuttanut minuun syvästi ja tehnyt matkastani huomattavasti helpomman. Olen onnekas, että saan itse jakaa samanlaista hyvää nyt myös työssäni.

Meidän tavoitteenamme on Suomi, jossa kenenkään ei tarvitse selvitä yksin. Etsivä nuorisotyö ja työpajatoiminta tavoittavat 43 000 nuorta ja aikuista vuosittain. Ne vähentävät yksinäisyyttä ja syrjäytymistä, vahvistavat arjenhallintaa sekä tukevat kohti koulutusta ja työtä. Etsivästä nuorisotyöstä ja työpajatoiminnasta tukea saaneet Helena, Ian, Julia, Raivo, Santeri, Sari, Sonja ja Tomi kertovat, millainen merkitys etsivällä nuorisotyöllä ja työpajatoiminnalla heidän elämässään oli ja mitä heille kuuluu nyt. Etsivää nuorisotyötä ja työpajatoimintaa tarvitaan tulevaisuudessakin toimimaan nuorten ja aikuisten rinnalla sekä tukemaan muita palveluita.