Sarin tarina

Valmentautujasta itse valmentajaksi 

Sari, 53, on äiti ja työvalmentaja. Takana on haastavia elämänvaiheita, joissa työpajatoiminta tarjosi tukea. 

Minun ja lapseni elämä romahti, kun kävi ilmi, että lapseni isä oli elänyt kaksoiselämää yli vuoden ajan. Tuli ero ja muutto toiselle paikkakunnalle. Tein tuohon aikaan esimiestyötä käytännössä 24/7. 

Voimat eivät riittäneet, tukiverkosto petti ja sairastuin vakavasti. Lapsikin oireili eikä halunnut tavata isäänsä, minkä takia viranomaiset painostivat minua kovasti. En pystynyt toimimaan enää ammatissani, olin yksinhuoltaja ja sairas. 

Kokeilin kaupanalaa, mutta en viihtynyt. Sitten ystäväni ehdotti, että kokeilisin keittiöhommia. Epäröin, sillä sehän oli ollut jo osa työnkuvaani entisessä työssäni ja myös kotona arkipäivää. Keittiötöihin ei päässyt myöskään työkokeiluun. 
 

Millaista tukea olet saanut? 

Pääsin lopulta Tukeva-säätiön Savox-keittiöön ja kuinka ollakaan, viihdyin töissä. 

Tukevalla oli työvalmentaja, joka uskoi ja tuki minua ja ennen kaikkea rohkaisi, kun koin oloni epävarmaksi. Sain esimerkiksi suunnitella ja toteuttaa itsenäisesti joululounaan. Ja sehän poikkesi vallan perinteisestä.  

Lounas sai hyvän vastaanoton ja selviydyin tehtävästä yllättävän hyvin. Talossa oli muutenkin kannustava ja turvallinen ilmapiiri. Minua kuunneltiin, neuvottiin ja tuettiin. 

Kysyttiin, mitä sinulle oikeasti kuuluu. 
 

Mitä merkitystä työpajatoiminnalla oli? 

Työpajassa syttyi voimakas tunne, että tässä haluan olla hyvä. Vaikka sairauteni hidasti matkaani ammattilaiseksi, se saatiin hallintaan, ja pääsin opiskelemaan ja valmistuinkin huippuarvosanoin. Hankin työkokemusta erilaisista keittiöistä. Näytin itselleni ja muille, että vaikeudet voi voittaa. 

Koen, että pajatoiminnalla oli iso merkitys muutokseen elämässäni. Ilman Tukevalta saatua oppia ja työpajatoimintaa olisin jäänyt ehkä kotiin tai ajautunut muuten huonoille raiteille. Nyt löysin uuden ammatin ja uuden polun elämääni. 

Kun olin hankkinut kokemusta, tietoa ja taitoa, tuli päivä, jolloin minua pyydettiin työvalmentajaksi. En epäröinyt. Haluan antaa muillekin samoja työkaluja elämään ja ammattiin kuin olen itse saanut. 
 

Mitä sinulle kuuluu nyt? 

Olen jo kokenut onnellisia hetkiä, kun olen saanut auttaa syrjäytymisvaarassa olevia nuoria aikuisia elämässä eteenpäin. Haluan olla se turvallinen, luotettava ja reilu aikuinen sekä valmentaja. 

Elän onnellisessa parisuhteessa. Lapseni asuu toisella paikkakunnalla, mutta olemme läheisiä ja pidämme yhteyttä säännöllisesti. 

Tarinani olisi varmasti erilainen ilman aikaani Tukeva-säätiöllä. Sain uuden mahdollisuuden, loistavat eväät ja valmiudet uuteen ammattiin. Kiitos Tukeva-säätiön ja ammattiopiston loistavien opettajien. 

Meidän tavoitteenamme on Suomi, jossa kenenkään ei tarvitse selvitä yksin. Etsivä nuorisotyö ja työpajatoiminta tavoittavat 43 000 nuorta ja aikuista vuosittain. Ne vähentävät yksinäisyyttä ja syrjäytymistä, vahvistavat arjenhallintaa sekä tukevat kohti koulutusta ja työtä. Etsivästä nuorisotyöstä ja työpajatoiminnasta tukea saaneet Helena, Ian, Julia, Raivo, Santeri, Sari, Sonja ja Tomi kertovat, millainen merkitys etsivällä nuorisotyöllä ja työpajatoiminnalla heidän elämässään oli ja mitä heille kuuluu nyt. Etsivää nuorisotyötä ja työpajatoimintaa tarvitaan tulevaisuudessakin toimimaan nuorten ja aikuisten rinnalla sekä tukemaan muita palveluita.